Koskaan ei tiedä kuka on kiinnostunut suvustaan (ja ketä ei voisi vähempää kiinnostaa). Eilen töistä lähtiessä ranskalainen työkaverini liittyi keskusteluun, jonka alkua en kuullut. Hän selitti suurella innolla siskonsa (?) selvittäneen suvun 300 vuotta taaksepäin. Tämä oli käynyt suhteellisen vaivattomasti, sillä Bretagnen alueella aviopuoliso oli ensisijaisesti etsitty omasta kylästä ja esipolvikato oli täten huomattava.
Hän tuli myös huomauttaneeksi, että suomalaisen vaimonsa suvusta ”puolet” olikin saksalaista kauppiassukua. Esitin tarkentavan kysymyksen ja sain vastaukseksi, että kauppias oli tullut Suomeen 1600-luvulla. Sukunimikeskustelun pohjalta kauppias oli vaimon isänisän...isä ja näin edusti ”puolta” sukua. No, geneettisestihän mieslinjaa tulee y-kromosomi lähes puhtaana sukupolvien läpi ja näin vaimon _isä_ oli puoliksi saksalainen. Jos olen genetiikasta mitään ymmärtänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti