Molemmat minua kiinnostavat Knorring-herrat vaihtoivat Ruotsin kansalaisuuden Suomen kansalaisuuteen. Joskus keväällä sain Kansallisarkiston päivystäjältä Pertti Vuoriselta vinkin, että anomuspaperit kannattaisi lukea. Tutkimus oli juuri silloin menossa naftaliiniin, mutta vinkki ei onneksi unohtunut.
Verkosta löytyi Genoksen ohjaava artikkeli, jota ilman olisin ollut aivan hukassa. Senkin tulkintaan tarvitsin päivystäjän kädestä pitoa ja omaa reipasta rannetta. Rullasin ensin senaatin talousosaston pöytäkirjojen hakemistoja, sitten pöytäkirjoja, sitten kirjediaaria ja juuri ennen arkiston sulkeutumista sain tilauksen kirjeistä sisään.
Niissä PITI olla anomuspaperit mukana. Mutta ei ollut. Ymmärsin jotain väärin? Päivystäjällä oli 1800-luvun tavat paremmin tiedossa ja hän vakuutti, että anomuspapereiden olisi PITÄNYT seurata päätöksentekoprosessissa ja olla näin lopullisessa päätöksessä mukana. Hah!
Päivystäjä neuvoi seuraavaksi Valtiosihteeriviraston arkiston hakemiston pariin. Aakkostetut hakemistot ovat aina kivoja. Tämä oli erittäin antoisa, sillä siitä löytyi viitteet Knorringin tekemiin anomuksiin oleskeluluvista Suomessa. Ei ollut Euroopan unionin aikaa tämä. (Eikä Venäjä kuulu siihen tietenkään edelleenkään.)
Päivystäjä kannusti vielä tarkistamaan senaatin anomusdiaarit (tilaus sisällä) ja löysi Vakasta Turun Maakunta-arkistossa säilytettävän luettelon uskollisuus- ja kuuliaisuusvalojen antamisesta (s-postitiedustelu lähtenyt). Käsitykseni mukaan tämä oli lopullinen vaihe kansalaisuuden vaihdossa. Yksityiskohdat jäävät odottamaan vahvistamista.
(Koko ruljanssi lähti siiitä, että Elgenstiernan mukaan vanhemman Knorringin kansalaisuus vaihtui jo vuonna 1849, mutta Finlands Almänna Tidning ilmoittaa valanannon vasta heinäkuussa 1850. Välille mahtuu Ruotsin kruununprinssin häät ja olisi kiva tietää osallistuiko Knorring Ruotsin kansalaisena ja hovipalvelijana vai ei.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti