Purin viikolla kertyneitä työtunteja vapaaksi ja olin perjantaina Kansallisarkistossa jo puoli kahden maissa iltapäivällä. Lämmittelin ensin mikrofilmeillä ja hinkkasin sitten muutaman Kokemäenkartanon torpan rippikirjojen läpi. Aina välillä juoksin tarkistamassa Hiskiä, että sai jotain vaihtelua. En muista, että rippikirjatutkimus olisi koskaan ollut niin rasittavaa kuin näiden torppien tapauksessa.
Arkiston sulkeutuessa Akateemisessa kirjakaupassa kutsui 20% pokkarialennus. Tullessani sisään kirjailijahaastattelu oli kesken ja kuulin jotain tutkimuksesta ja historiallisesta romaanista. Kysyin myyjältä kuka oli äänessä – Kata Kärkkäinen. Keskityin kirjaostoksiin.
Kotimatkalla kävin koko kesän panttauksen jälkeen katsomassa Isaac Wacklinin maalausten näyttelyn Sinebrychoffin museossa, kun kerran pääsi ilmaiseksi sisään – eikä näyttely ole enää auki kuin pari viikkoa.
Ryhmänä kiinnitin maalauksissa huomiota nenän saman kaltaisuuteen. Melkein joka kuvassa samassa asennossa.
Eniten olin kiinnostunut Wacklinin perheenjäsenistään maalaamista kuvista. Oululaiset porvarisveljet ovat potreteissaan kovin tummasävyisiä. Eihän körttiläisyyttä vielä vuonna 1755 ollut? Laihian kirkkoherrana toiminut veli vaikutti paljon laitetummalta kiharoineen. Tämän vaimo ja tytär olivat myös varsin koristeellisissa kuteissa. En usko, että minun kannattaa suoraan olettaa oman samanaikaisen pappisesi-isän vaimoineen näyttäneen ihan noin fiiniltä – vaikka olivathan Kokemäen kirkkoherran Gabriel Gottlebeninkin veljet porvareita Porissa eli säätyvastaavuus varsin osuva.
Äitini oli kaupungissa ja kävimme lauantaina katsomassa Kulttuurien museon näyttelyn rajantakaisesta Karjalasta. Opin ainakin, että näyttelyssä esillä ollut alue oli kansojen ja kielien mosaiikkia. Alussa eri osat esiteltiin, mutta teema-esittelyissä meiltä hukkui missä milloinkin mentiin. Esineistä jäivät muistiin ommeltu vene, olkainhameet, jokihelmikoristeiset päähineet ja kulkukauppiaiden suuret nahkalaukut.
Lauantai-illalla olin Espoo Cinessä katsomassa Tudor-aikaa kuvaavan filmin Kuningattaren sisar (tulossa myös teattereihin). Luonnollisesti komeat puvustukset. Wikipedian mukaan kirja, johon filmi perustuu, ei vastaa historiankirjoitusta. Filmi taas ei vastaa kirjaa ja arvostelijat haukkuivat saippuaoopperaksi. Ilmankos tuntuikin niin tutulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti