Suomalainen yhteiskunta omana elinaikanani on pyrkinyt tasapaksuuteen. Maaseutu”kaupungissa” kasvaessani koin, että samankaltaisuus oli arvo. Tämä maailma on helppo siirtää menneisyyteen.
Mutta menneisyyteen täytynee siirtää myös kokemukset siitä, että ihmisillä on erilaisia sosiaalisia taitoja. On ennenkin (varmaan) ollut sujuvasanaisia jutunheittäjiä, jotka ovat puhuneet toisilta housut päältä. Tai käyneet kerta toisensa jälkeen lainaamassa viljaa/työkaluja/työvoimaa siltä yhdeltä, joka ei koskaan oppinut sanomaan ei.
Lisäksi oli kauniita tai komeita. Hyviä kehrääjiä, veistäjiä. Rikkaita.
”Kaikissa yhteiskunnissa on ihmisten välisiä valtaeroja. Ei ole yhtään yhteiskuntaa, jossa kaikilla aikuisilla olisi täsmälleen samat vaikutusmahdollisuudet tai yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet. Toisin sanoen yhteiskunnallinen erityinen ja epätasa-arvo ovat yleismaailmallisia ilmiöitä.” (Thomas Hylland Eriksen: Toista maata? Johdatus antropologiaan. 2004 s. 168).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti