perjantai 16. tammikuuta 2009

Lykästi taas

Tiistainen käynti Kansalliskirjastossa ei ensin vaikuttanut lupaavalta. Katselin painettuja hautajaisrunoja, mutta niistä ei löytynyt sukulaisuussuhteita. Harhailin sitten hyllyjen välissä ja eksyin Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimitusten pariin.

Ajattelin, että niistä voisi löytyä joku lisäpiirre Flachsenius-professoriveljesten elämään. Silmäilin niteiden selkiä ja tarkistin hiukankin lupaavien hakemistot. Nimike Suomen uskonnollisten liikkeiden historiasta asiakirjoja ja tutkimuksia oli oikeaan suuntaan... ja henkilöluettelossa oli nimi Flacksen...

Parempaa kuin olisin voinut toivoakaan! Kirjaan oli painettu neljä Ernst Grabben kirjettä Petter Schäferille. Petteriä oli ahdingossa kymmenisen vuotta aikaisemmin auttanut ”kanssapietisti” Isak Laurbecchius, joten Grabbe ajatteli häntä kiinnostavan kuulla että:

”Sal. Laurbeckens Enckia med 3 barn, har gifwit sig i giffte med leutnant Flacksen.” [Päiväys Halikon Immolassa 3.9.1724]
Avioliitto Elisabet Brotteran kanssa on esitettynä Ylioppilasmatrikkelissa ja parissa muussakin paikassa, mutta tämä oli ensimmäinen asiallinen viite avioliitosta ja ajoituksellekin sain rajaa. Piikkiön ja Halikon oikeuspöytäkirjojakin tuli viime vuoden lopulla katsottua ja niissä Elisabet Brottera mainittiin nimeltä ja ilman uutta miestä vielä 27.9.1723.

Elisabetin juurista ei kuulemma ole tietoa eikä kukaan varmaan tiedä Isakin kolmen lapsenkaan kohtalosta?

Ernst Grabbe (Halikon Joensuun kartanon pehtori) vaikuttaa mielenkiintoiselta persoonalta, mutta verkosta en löydä mitään kokonaisvaltaista linkitettävää. Stefan Löfvingin Päiväkirjasta pääsee toki lukemaan isonvihan aikaisista tapahtumista, joissa Ernst Grabbella oli pieni osa:
18 p. samaa kuuta olin kirkossa, ja kun palasin sieltä kotia, tuli venäläinen rakuuna ja tahtoi hevoseni kyytiin. Kun hän ei sitä saanut, löi hän minua kepillä käsivarteen, jota iskua minä sain pitää hyvänä isännän tähden. Sitten kävin minä Turussa, ostamassa paperia ja lakkaa maisteri Paulin'ille; niin ainakin kerroin siellä, eikä se pelkkää valhetta ollutkaan, koska sille paperille kirjoitin hänelle kirjeen hra Grabben nimessä. Aikomukseni oli koettaa, oliko hän yhtä uskollinen venäläisiä kohtaan teossa kuin sanoissa...

Ei kommentteja: