lauantai 18. huhtikuuta 2009

Tavallinen murha vuodelta 1826

"Yöllä sitä 14 päivää vastaan äskenkuluneessa Lokakuussa tuli yksi joukko pahantekiöitä Kihlakunnan Tuomarin ja Lautamiehen Matthias Thoomaanpojan Kraapon taloon valtamaantien syrjällä Torvelan kylässä Harjavallan Kappelissa ja Kokemäen Pitäjässä, karkasi väkivaltaisesti hänen päällensä eivätkä tytyneet siihen että he ryöväsit hänen omaisuutensa ja tavaransa vaan lopettivat myös murhalla hänen hengensä. Tainkallinen hirviä tapaus, joka nykyisinä aikoina ei ole ollut harvoinkuultu muissakan Suomen paikkakunnissa, on vaikuttanut suuren häämästyksen ja pelvon Kokemäen Pitäjän asujammissa että sama loppu on oleva heidänkin arpansa; he pelkäävät tätä sitä suuremmasta syystä, kuin jokainen luuli ja toivoi, että tämä rehellisyytensä ja tutun hyvän vaelluksensa puolesta kaikilla rakastettu ja kunnioitettu mies, joka jo oli ennättänyt niin korkian ijän nimittäin seitsemänkymmentä ja kuusi vuotta, piti saamaan rauhassa ja levossa viettää päiväinsä loppua. Hänen poismenoansa ja surullista kuollonmuotoansa itkevät katkerasti jälkeenjäänyt ijällinen Leski, yksi tytär ja neljä lastenlasta."

Näin raportoi Turun Wiikko-Sanomat 25.11.1826. Koska Mattias oli iäkäs, hänet löytää Harjavallan rippikirjoista 1778-1783, 1788-1800 ja 1801-1806 joiden mukaan hän oli syntynyt 29.4.1751. Iso-Iivari on poiminut hieman toisenlaisen syntymäpäivän kastettujen listasta: 19.2.1751. Hänen listansa mukaan Mattias tuli taloon leskeksi jääneen kakkosvaimon uudeksi mieheksi Torvelan Uotilasta vuonna 1778 eli kummallakaan ei ole (suoraa?) sukuyhteyttä talon menneisyyteen, mutta koristeena vasemmalla kuitenkin Torvelan tiluskartta vuodelta 1736. (Mattiaksen Uotila-taustakaan ei riitä 1730-luvulle. Sukutilat eivät ole itsestäänselvyys.)

Vuoden 1830 henkikirja on Digitaaliarkistossa Satakunnan osalta edelleen aivan sekaisin (olen antanut palautetta kaksi kertaa vuoden sisällä). Hyppäys vuoteen 1835 on niin pitkä, ettei Krapon talonväki siellä ole yhdistettävissä menneisyyteen.

Hiskin mukaan Mattiaksen ja Hedvigin esikoispoika Erik syntyi 4.4.1779 ja haudattiin 7.10.1782. Rippikirjassa näkyy poika Henric Mattsson s. 11.1.1783, joka lehtiuutisen perusteella on kuollut ennen isäänsä. Iso-Iivarin luettelosta hän löytyy Merstolan Pussin isäntänä ja kuolinpäivä on 5.7.1805. Nämä tiedot varmaankin poimittu rippikirjan sivulta. Tytär Esther s. 18.4.1805 oli vain 3 kuukautta vanha isänsä kuollessa.

Henrikin sisar Maria Stina s. 3.12.1787 oli siis ainoa Mattiaksen lapsista, joka eli isänsä kohdatessa väkivaltaisen kuoleman. Koska hän on viimeisessä säilyneessä rippikirjassa vielä lapsuudenkodissaan hänen kohtalonsa selvittämiseksi tarvittaisiin Mattiaksen perukirja. Tai vastaus voisi löytyä murhan käräjäkäsittelyistäkin.

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Puutarhuri Blom

Hilda Vilhelmiina Blomista kertoo Suomen naisyhdistyksen vuonna 1896 julkaisema kirja Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla:
”s. 2.6.1858 Espoossa. Vanhemmat: kalustonhoitaja Karl Nikolai Blom ja Hilda Katarina Stenhagen. Hilda Blom kävi kolme vuotiaan kurssin Kupittaan puutarha-koulussa Turussa, harjoitteli erityisissä kartanoissa Suomessa ja 2 vuotta keisarillisessa kasvihuoneessa Pietarissa. Asuu nykyään Helsingissä ja harjoittaa itsenäistä puutarhanhoitoa siellä sekä Nurmijärvellä.”

Verkosta löytyy useita sukupuita (esimerkiksi Martti Strangin tekemä), joihin sisältyy Hildan vanhemmat, mutta heidän lapsiaan ei mainita.

Pohjalainen lehti raportoi 14.8.1894, että puutarhuri Hilda Blom Helsingistä oli saanut palkinnon maatalousnäyttelyn puutarhaosastossa "jardienisista". Uusimaa kertoi 6.3.1899, että Hilda Blom oli anonut valtiolainaa erään Nurmijärven pitäjässä olevan puutarhan parantamista ja pitämistä varten.

Ilmeisesti elämä oli siis jatkunut sairaalakauden jälkeen.

torstai 16. huhtikuuta 2009

Eripuraisuudesta

Jaakko Juteinin kokoelmassa Pila-kirjoituksia (1816) julkaistu runo Eripuraisuudesta:

Älä veikkonen valita,
ett' on eripuraisuutta
paljon maa-ilman menoissa.
Totu sitä sallimahan,
mik' ei parkuen parane.
Toivo rauhaa tuonelassa
vasta luotuen välillä.
Tääl' on tora, tappelus ja
veren-vuoto välttämätön.
Katson ämmiä äreitä,
katson kanan poikasia,
katsos lammas-laumojakin!
Sapet paisuvat sisällä,
karvat päällä pöyristyvät
kuolevaisten keskenänsä.
Sarvi täällä, nokka tuolla
ombi kumppanin kupeessa,
taikka sana sopimaton
sapen särkeepi povessa.
Älä kauhistu kovasti,
että usein eläväldä
luotu luodun raateleepi,
hyvän suondo hyljätähän;
vanha oman voiton pyyndö
vielä saattaa veljestengin
sulan sydämen kovaksi,
nälkä vatsassa vihainen
rinnan raatelevaiseksi;
liha ombi leivätäkin
suussa, nokassa suloinen.

Juteinin tuotannosta on Googlen kokoelmiin digitoitu lisäksi ainakin:
Suomalainen eli runo ahkeruudesta Suomessa (1816)
Tutkinto kuolevaisuudesta (1817)
Tutkinnon aineita (1817)
Lähtö-laulu, eli Hywästi-jättö Wäinämöiselle (1819)
Ajan Wiete, elli Moninainen Runo-kokous (1817)
Uusia Sanan Laskuja. Toinen parannettu ja lisätty ulos-ando (1817)
Walittuja Suomalaisten Sananlaskuja (1818)
Waikutuksia Suomalaisen sydämessä (1816)
Muisto-Patsas Suomessa Aleksanderille I Keisarille ja Suurelle Ruhtinaalle (1815)
Kirjoituksia. Ensimmäinen osa (1810)
Wenäläinen elli Runo Pohjan Sodasta, Aljettu Wenäjässä ja Päätetty Parisissa Yhteisesksi Rauhaksi (1816)
Huilun Humina, elli Takaisin Tulo Wäinämöisen Hywästi Jätöstä (1820)
Lausumisia, ja muita Wakaisia Runo-Kirjoituksia (1817)

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Kuurolan kautta kotiin

Eilen ehdin todella pikaisesti tutustua Kokemäen kaupunginkirjaston näyttelyyn Kuurolan taloista ennen Helsingin bussiin menoa. Näyttely oli melko laaja; 37 taloa, joista oli esillä vanhoja kuvia sekä tietoja lähinnä 1900-luvun omistuksesta ja rakennuksista. Avoinna 24.4. asti

Helsinkiin päästyä sain käteeni jalkakäytävällä Taito-lehden, kyseisen nimipäivän kunniaksi. Luin kursorisesti illalla kansallispukuja käsitelleet sivut, joissa käsiteltiin menekin laskua. En huomannut tekstistä mielestäni todennäköisintä syytä eli että pukuja peritään aikaisemmilta sukupolvilta eikä ole tarvetta hankkia uusia. Itsellänikin on ollut kaksi perintöpukua. Varmasti olisi arvokasta tehdä oma, mutta kyllä isotädin ja isoäidinkin puvut hyvältä tuntuvat. Molemmat on tehty osana talouskoulun opintoja - onko nykyään enää moista vaadetta?

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Astrologinen agronomia

Vanhoista kansanviisauksista lienee kaikille tuttuja sääennustukset mallilla ”Jos tuolloin tuollaista niin tällöin tällaista”. Samanlaisia totuuksia löytyy Mainzissa vuonna 1645 julkaistusta ohjekirjasta Oeconomia, ruralis et domestica... eli taipumus lienee ainakin Euroopan kattava ja herra tietää kuinka vanha. Helppo on ymmärtää menneisyyden maanviljelijää vaikka oma kokemus rajoittuisi pieneen pihapuutarhaan. Säätä emme vieläkään osaa ennustaa satokauden mittaisille jaksoille.

Mutta yritetty on. 1700-luvun alun almanakkoihin painettiin joka päivälle sääennustus, joka perustui taivaankappaleiden asemiin. Jo 1705 todettiin ne varsin paikkaansapitämättömiksi, mutta kun eräs tekijä jätti ennustukset 1726 ja 1727 tekemättä, almanakat eivät ”kansalle kelvanneet”. Yleiseksi tavaksi muodostui kirjoittaa omia havaintoja almanakan reunaan.

Vuonna 1717 oli tähän aikaan luvassa mukavaa kevätsäätä.
Kuva
Almanakka-arkistosta.

Suomeen oli rantautunut myös oppi siitä, että jokaisella viikonpäivällä oli planeettansa. Lauantai Saturnuksen, torstai Jupiterin jne. Abr. Holmqvist kirjasi almanakkaansa Lohtajalla 1757, että Saturnuksen päivänä on edullista aidata, ojittaa, kylvää ja istuttaa; Jupiterin vallitessa alottaa rakennusta, jotavastoin lampaita älköön tällöin ostettako.

Planeettojen vaikutukseen uskomista alettiin kritisoida jo 1600-luvulla. Kuun vaiheet sen sijaan säilyttivät asemansa 1800-luvulle. Otto Fredrik Wetterhoff kirjasi Asikkalasta muistiin vuonna 1809, että ”kaikkia kalastusvehkeitä on aljettava valmistaa kuun toisella neljänneksellä, jonka jälkeen ne voidaan kutoa minä aikana tahansa”.

Edellä olevan lähteenä on Gunnar Suolahden kirja Suomen pappilat 1700-luvulla, jonka otsikko oli hämäävän suppea. Esimerkiksi luvusta Savupirtistä kartanoon saa tietää ihan tavallisessa savupirtissä asumisesta(kin). Kirjan teksti on luettavissa Wikiaineistosta, vain kuvat puuttuvat.

maanantai 13. huhtikuuta 2009

Maahengen temppelistä

Sunnuntai-iltapäivällä lähdimme käymään Emil Cedercreutzin museossa. Muistaakseni tutustuin sen antiin varsin huolellisesti vain pari vuotta sitten, mutta nyt oli taas kaikki kuin uutta. Tai siis vanhaa, mutta mielenkiintoista.

Alla kuvia Maahengen temppelistä eli Emil Cedercreutzin keräämistä kansanesineistä. Kysyin henkilökunnan edustajalta tallensiko Cedercreutz tietoja esineiden alkuperästä. Kuulemma ei, mikä on tietenkin monella tapaa harmillista.






Talonpoikaisesineiden koristelu Suomessa voi välillä olla vähän väritöntä, mutta jos katsoo tarkasti niin löytää kaikenlaista. Ja jos on meikäläisen ymmärrys ja huumorintaju, niin tulee iloiseksi kahdesta ravusta.

Alla oleva kuva ei ole Maahengen temppelistä vaan Harjulan taiteilijakodista. Huoneen nurkassa oleva tuoli on säilyneiden tietojen mukaan kuulunut esi-isälleni, Kokemäen kirkkoherra Gabriel Gottlebenille.

Orjapaadelta

Kyllä sitä ihmisestä (kirjoittajasta siis) voikin saada viehättävän kuvan kevätauringossa. Kävelin sunnuntaina aamupäivällä Orjapaadelle. Kävin ihan korkeimmalta paikalta, missä on pronssikautinen hautaröykkiö, katsomassa maisemia. Kävelykaveri otti tämän kuvan hieman alempana. Taustalle jäi sattumalta Forsbyn talo (kuivurin erottaa koivun oksan takaa), jossa isäni ja mummoni ovat eläneet lapsuutensa.

Ylhäältä näki pitkälle, mutta vielä hyödyllisempää oli katsella maisemia Kuurolantieltä nyt kun puissa ei vielä ollut lehtiä. Nyt - vasta! - tajusin todelliset (pienet) etäisyydet Kokemäenkartanon, Haistilan ja Forsbyn välillä. Ja samaan listaan voi lisätä täydellisyyden vuoksi Villiönkin. Sukututkimukseeni kuuluvat henkilöt asuivat joen pohjoispuolella ja kartano hallitsi eteläpuolella.

Nykyaikaisessa kulutustutkimuksessa on tultu siihen tulokseen, että ihmisten onnellisuus riippuu siitä mihin he tilannettaan vertaavat. Tuntuu varsin universaalilta periaatteelta. Eli miltä olisi tuntunut olla jokseenkin tavallisen tilan isäntä/emäntä, kun joen toisella puolella, näköetäisyydellä, on pitäjän merkittävin tila?

Tällaisia asioita voi alkaa miettimään, kun katselee karttaa tai maastoa. Missä oli kirkko, lähin markkinapaikka, missä ihmiset liikkuivat ja miten? Kenen kanssa oltiin todennäköisesti tekemisissä ja kenen ei?

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Laitumelle lehmiä ja linkkejä

Entisaikaan lehmät laitettiin laitumelle niin pian kuin pystyttiin. Nyt kun Etelä-Suomessa on (toistaiseksi) lumi sulanut ja itselläni parin viikon loma edessä, niin nappasin kuvitukseksi palan kansikuvaa kirjasta Lehmän lypsäminen, harjaaminen ja peseminen. Ohjeita käytäntöä varten.

Pääsiäinen on vielä käynnissä. Maijastina Kahlos kirjoitti viikko sitten palmusunnuntain tunnelmia ja linkitti perinnetietouteen SKS:n ja Helsingin kaupunginmuseon sivuilla.

Keskiaikakäsityöblogien kautta löytyi Langanlaskija, joka opiskelee tekstiilikonservaattoriksi ja bloggaa aiheesta.

Ensi viikolla aukeaa Postimuseossa näyttely PostScriptum kirjeiden kulttuurihistoriasta. Näyttelyyn on saatu kirjeitä mm. Kansalliskirjaston, Kansallisarkiston, Kuvataiteen keskusarkiston, Suomen kansallismuseon ja Suomalaisen Kirjallisuuden seuran kokoelmista. Ilmaiset päivät ja ohjelmatiedot löytää täältä.

Ruotsissa on avattu verkkosivu Sondera jolla voi yksinkertaisesti hakea yhtäaikaa heidän kansallisesta arkistokannastaan, kirjastokannoista ja media-arkistosta. Testailin paikannimillä ja sukunimillä. Tulos ei ollut huikaisevan hyödyllinen, mutta voin hyvin kuvitella hyötykäyttöä suomalaisten (historia)tutkijoiden "käsissä".

Suomen arkistojen laskevia käyttäjälukuja käsiteltiin Asiakirjahallinnan reunamerkinnöissä. Kuten kirjoittajakin, olisin utelias näkemään Arkistolaitoksen digitaaliarkiston käyttölukuja. Ja koska uteliaisuudellani ei pahemmin ole rajoja SSHY:n liikennelukujakin olisi kiva ihailla. Muuta statistiikkaahan yhdistys sivuillaan esitteleekin.

Agricolan palstan kautta tietoon tuli Matti Kujansuun vanhojen lehtikuvien kokoelma. Erityisesti "Kansallisarkistosta reprokuvattuja ilmailuhistoriallisia kuvia", Tarkemmin katsottuna kuvissa on merkintä "All rights reserved", mitä en oikein ymmärrä kun kyse on olemassaolevien kuvien kuvista.

Suomen Sukututkimusseuran internet-sivut muuttavat jatkuvasti muotoaan, mutta eivät edelleenkään viehätä silmääni. Entisenä jäsenenä oli ikävä havaita, että hakupiha on nyt rajattu vain jäsenille (?), mutta syy on hyvin ymmärrettävissä. Toivottavasti muistavat kertoa julkisuuteen, jos sisällössä tapahtuu laajenemista.


Julkisen puolen uutuus ovat blogit, jotka vielä alkuviikosta olivat "blokit". Kymmenestä ilmoitetusta kirjoittajasta kaksi Mattia ovat minulle vieraita, mutta kuusi hyvän päivän tuttavaksi laskettavaa on myös lähtenyt mukaan. Toistaiseksi parasta antia on Tiina Miettisen teksti sukutarinoista ja laista.

Sunnuntaiksi Suomesta kuvia

Helsinki kuvattuna kirjassa Russia - As Seen and Described by Famous Writers.
Merikuvaan ei ole pakko ottaa mukaan tuomiokirkkoa!


Harper's New Monthly Magazine jakoi panoraamakuvansa kahtia helmikuussa 1891.

Svenska Familj-Journalenissa vuonna 1866 julkaistussa kuvassa näkyy tuomiokirkko, mutta myös outo aallonmurtaja.

Seuraavana vuonna samassa lehdessä julkaistu kuva, jossa ei näy aallonmurtajaa. Yliopiston kirjaston katto erottuu tuomiokirkon vasemmalla puolella.

Svenska Familj-Journalenissa vuonna 1868 näkymä toiseen suuntaan.
Viaporin kirkossa äskettäin keskustelun alla olleet kupolit.