keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Kaisa Tampereella (3/4)

Werstaasta siirryin pihan poikki Rupriikkiin, jossa en myöskään ollut aikaisemmin käynyt. Joukkoviestintä kuullosti mielenkiintoiselta aiheelta museolle.

Mutta alku ei lähtenyt lupaavasti liikkeelle. Ehdin jo kirjoittaa muistiinpanovihkooni "esineitä ilman selityksiä", mikä on jo iso synti museolle. Mutta parempi jättää tavarat ilman selityksiä kuin kirjoittaa älyttömyyksiä. Mikä oli vuorossa seuraavaksi.

Esittelyteksti: "Kaulauslauta on koristeltu kirjaimilla, joilla ei ole varsinaista sisältöä." Ihanko totta? Katselin esinettä hetken ja alussa oli minusta varsin selvästi HERMAN. Joka on etunimi. Sitä seurasi JOHALOJKA, mikä ei auennut ihan heti. Mutta lyhyemmässä ajassa kuin museonäyttelyn rakentaminen tulin siihen tulokseen, että kaivertaja ei ollut tuntenut P kirjainta ja kyseessä oli niinkin eksoottinen (vai merkityksetön?) sana kuin Juhanpoika. Kryptiseksi jäi seuraava sana NEUINJ, joka paikkansa puolesta voi olla talonnimi/sukunimi. Teksti nimittäin jatkuu KOROJOTE TÄMÄ, jonka rohkenen, suomi äidinkielenäni, tulkita tarkoittavan 'kirjoitti tämä'.

Sitten tuli sekalaisempaa merkkijonoa kädensijan yli, litterointini perusteella KAUTDTARA IWUIAU UIRJKA HENRI 2JNA NEI LAJWA HEJKUSA W 1838. Muistaen L->P, J->I vaihdokset ja lisäten muutamat ä:n pilkut, joita en ehkä lasin läpi erottanut, teksti loppuu varsin selkeästi päiväykseen.

Luulin jopa pystyväni lopettamaan tämän suorituksen kertomalla milloin ja missä Herman on mennyt naimisiin (olettaen, että kaulauslauta on ollut kihlajaisiin tai avioliittoon liittyvä esine), mutta Suomessa (ja Hiskissä) oli yllättävän monta Herman Juhanpojan avioliittoa 1838-1840. Vitriinitekstissä ei sanottu kaulauslaudan alkuperästä mitään.

Kun vihdoin pääsin tämän "kryptisen" esineen ohi olin sanomalehtihistoriassa, jossa puhuttiin Suomen ensimmäisestä sanomalehdestä, mutta ei edes taulukossa "Sanomalehdistön kehitys aikajanalla" ollut sanaakaan Ruotsin ensimmäisestä sanomalehdestä. Sen aloittaessa ilmestymisensä Tamperetta ei ollut olemassa ja näin painotuote oli merkityksetön?

Tässä vaiheessa oli syytä (taas) vaihtaa museota. Mutta ehdin vielä nähdä mielenkiintoisen sauvan, joka paljastui oltermannin sauvaksi Alavuudelta 1800-luvulta. Vitriinitekstin perusteella siis.

Ei kommentteja: