torstai 4. helmikuuta 2010

Hylesaarella

Yllä on kuva Suomettaresta 31.08.1855. Esittää Hylesaaren sairashuonetta, josta on kuvausta alapuolella. Hetken kesti tavata ennenkuin tajusin, että kyse oli Seilistä.
Väkiluvun enentyminen, sanomatta muita syitä, niinkuin ylellistä väkeväin juomain nautintoa, Jumalan pelon puutetta j. n. e., enennytti myös hullujen paljoutta maassamme, ja Hylesaaren sairashuone määrättiin nyt heikkopäisten varsinaiseksi asumasiaksi. Kruununkylän sairashuoneessa hoideltiin heitä myös, mutta kuin Lapinlahden hulluhuone rakennettiin Helsinkiin, heitettiin sairashuone edellämainitussa paikassa hylylle ja asetuksen kautta helmikuun 4 p:stä 1840 määrättiin Hylesaari olopaikalsi semmoisille heikkopäisille, joiden parannuksesta ei ole mitään toivoa. Lääkäriä ei sinne siitä syystä asetettu ollenkaan; ainoasti yksi pappi pantiin huolla pitämään hullujen hengellisestä tilasta ja yksi hoitaja katsomaan heidän ruumiillisia tarpeita. Nykyiset rakennukset Hylesaaren sairashuoneessa ovat tehdyt v:na 1802 ja viimevuosikymmenillä on huoneita lisätty, niin että siinä nyt saatetaan pitää 60 hullua. Vuonna 1848 holhottiin siinä 53, joista 12 samana vuonna kuoli, ja kaikki kustannukset, jyvät, vaatteet, ruoka, juoma, elatus ja hoito yleisesti, tulivat maksamaan noin 2,100 ruplaa hopeassa. Hylesaaren sairashuoneella on oikeus, niinkuin muillakin tämänlaatuisilla laitoksilla, periä siihen lunastettuin hulluin jälellejääneen omaisuuden. Ilman maksuta ei siihen oteta ketään; seurakunnat saavat siihen lunastaa köyhät hullunsa, niinkuin sukulaisetkin, ja jokaisesta hullusta suoritetaan kerrassansa kaikki maksu, joka nousee vähintäin 240 ja korkeittain 500 ruplaan paperirahassa.
En tiedä onko oikein tuon tekstin jälkeen laittaa linkkejä lääketieteen historiasta, mutta vähän samantasoisia hoitojuttuja näissäkin taitaa olla:

Jenni Liikala: Harmittomat hullut ja järjestyksen järkyttäjät : mielenheikkoihin suhtautuminen sisäsuomalaisen paikallisyhteisön ajatusmaailman kuvaajana 1700-luvun jälkipuoliskolla
Heli Haiminen: Keuhkotauti Tampereen terveydellisenä ongelmana 1850-luvulta 1910-luvulle.
Arno Forsius: lääketiedettä — kulttuuria — ihmisiä — kuvauksia historiasta
Heikki S. Vuorinen:Lepran nousu, kukoistus ja tuho
Eeva-Liisa Viitala: ”Että estää kaikenlaisia Eläinten tauteja ja kuolemata”
Yrttien käyttö kansanlääkinnässsä ja muut parantamisen muodot
Hostmedicin på gammalt vis del I.
Otto Edvard August Hjelt : Svenska och finska medicinalverkets historia, 1663-1812 (1892) (1. osa, 2. osa, 3. osa )

Vanhoja tekstejä:
Elias Lönnrot: Suomalaisen talonpojan koti-lääkäri
Kristfrid Ganander: Maan-Miehen Huone- ja Koti-Aptheeki (1788)
Johan Gabriel Bergman: Neuwo -- kuinga tawalliset kulku- ja tarttuwaiset taudit -- taitawat estetyxi ja paratuxi tulla. (1775)
Haartman: Carjan Taudista Suomesa ja sen parannuxesta ja estämisestä.(1770)
Haartman: Neuwo ja Julistus, kuinga Eläinden Rutto eli tartuwainen Ambu-tauti Suomesa taitaan estettää ja parattaa. (1774)
Lyhykäinen Neuwo ja Opetus kuinga pitä itsens käytettämän Norin- eli Karjan taicka Eläinden Ruton-aikana.(1786)
Neuwo, Kuinga Karjan Rutto Parhain tutaan, estetään, hillitetään ja parataan. (1799)

1 kommentti:

Terttumarja kirjoitti...

Tutkiessani sukuani löysin viime vuosisadan alussa ilmestyneestä maakuntalehdestä uutisen, jossa kerrottiin isoisäni veljen menehtyneen tulipalossa.
Tiesin vain, että hän sairasti epilepsiaa eli kaatumatautia, ja oli asunut vanhempiensa luona reilusti yli kolmekymmentä vuotta. Sitten hän "katosi" rippikirjasta, seuraavaksi löysin hänet kuolleiden joukosta.
Nyt selvisi, että jostain syystä hänet oli toimitettu paikalliseen kunnalliskotiin eli vaivaistaloon, vielä ns raivokoppiin.
Tulipalo oli saanut alkunsa varomattomasta tulen käsittelystä, vain se "raivokoppi" tuhoutui.
Ja isoisäni veli.
Hänen vanhempansa kuolivat pian tapahtuneen jälkeen, äiti jo kahden kuukauden kuluttua, isä seuraavana vuonna.
Oli varmaan aikamoinen tragedia siinä perheessä.