Suomettaresta vuonna 1860 otsikoituna Kaiken-laista:
"Ainako teillä vaan näin lunta sataa?" kysyi eräs matkustaja tänä talvena Suomessa. Ei, vastasi talonpoika: sataa meillä toisinaan vettäkin.
Kaksi herran-palvelijata puhelivat keskenänsä: niin sanoo toinen: "etpä usko, kuinka minä ja herrani olemme hyvät ystävykset, niin hyvät, että vuorotellen pieksämme tomunkin toinen toisemme takista; eroitusta ei ole muuta kuin se vaan, että minä pieksän herrani takkia, kuin se on pois päältä, ja hän pieksää minun takkia päälläni."
Sijaa Eliakselle. Eräässä maakirkossa tapahtui kerran, että hyvin huono saarnaaja yhtenä sunnuntaina tavallisuutta enemmin väsytti sanankuulijoitansa. Niiden seassa oli eräs vanha sotamies, joka näytti hyvin tuskastuneelta. Pappi puhui rohvetta Eliaksesta, ja sanoi paitsi muuta:"Rakkaat, sanankuulijani! Minne pannaan Elias? Ehkä rohvettain joukkoon? Ei! Sillä hän on suurempi rohvettaa. Pannaanko hän apostoleitten joukkoon? Ei! Sillä hän on enempi apostoleita. Pannaanko hän evankelistain joukkoon. Ei varmaankaan! Sillä hän on suurempi evankelistaakin. Mutta, rakkaat ystäväni! ... Mihinkä pannaan tämä jalo mies?" Papin tätä sanoessa nousi se vanha sotamies seisallensa ja sanoi kiivaalla ja korkealla äänellä: "Pane tälle penkille: sillä minä menen tieheni, enkä jaksa kauempaa kärsiä saarnaasi." Ja paikalla meni hän juoksu-jalassa ulos kirkosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti