torstai 15. huhtikuuta 2010

Pari lehtileikettä

Huhtikuun Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä julkaistiin alku Seija Sartin kertomuksesta isoäitinsä äidistä ja sen jatko on luettavissa verkkosivuilta. Sartti kirjoitti naisesta, jonka oli tuntenut läheisesti, mutta lähti silti hakemaan vauhtia vanhoista sanomalehdistä.

"Sinä päivänä kun mummu syntyi, sanomalehti Uusi Suometar kertoi, että viisi lotjamiestä kuoli koleraan." Ja tätä seuraa useampi kappale ajan yleistä kulttuuria kuten jonkun kirjaston maksuja. Sartti ei ole tähän mennessä paljastanut missä päin maata hänen päähenkilönsä on syntynyt ja on varsin vaikea arvioida, missä määrin se kuvastaa maaseutukulttuuria syksyllä 1873. Samankaltaista historian liimausta näkee sukukirjoissa (ja talohistoriikeissa, joihin olen enemmän viime aikoina tutustunut) ja harvemmin se tuntuu onnistuneelta.

Ja miksi, miksi, pitää vanhoja sanomalehtiä lainatessa kirjoittaa v:t w:ksi? Se näyttää typerältä.

Tekniikka&Talous arvioi 9.4.2010 Raili Leinon sanoin Anssi Ruusuvuoren kirjan Puukon historiaa. Kirja painaa 2,5 kiloa ja siinä on 703 sivua, joten toivottavasti muistan olla varaamatta kirjastosta.
"Muissa kielissä ei ole erillitä sanaa tämän tyyppiselle veitselle, eikä puukkoa edes esineenä juuri tunneta Pohjoismaiden ulkopuolella.

Ruusuvuoren mukaan syynä saattaa olla pohjoismaisten havupuiden pehmeys. Keskieurooppalaiset jalot lehtipuut ovat puuainekseltaan niin kovia, ettei niitä voi helposti työstää puukon kaltaisella yleistyökalulla."

1 kommentti:

Reijo Valta kirjoitti...

"Ja miksi, miksi, pitää vanhoja sanomalehtiä lainatessa kirjoittaa v:t w:ksi?"

Uutuuden viehätyksestä, olen ajatellut, vaikka vanhat lehdet onkin kyseessä.

Sitten kun on vähäänkään enempi fraktuuraa lukenut, muuttuu kirjain v:ksi.