Fyysisesti pienet kirjat ovat sympaattisia, kutsuvat ottamaan käteen. Vaikka nimi olisi niinkin luotaantyöntävä kuin Markku Kuisman viime vuonna ilmestyneellä kirjalla Suomen poliittinen taloushistoria 1000-2000. Josta luin preindustriaalisen puolikkaan.
Aikakauden ensimmäisten vuosisatojen esitys oli aika yleishistoriallista. Kirjoitettu erittäin sujuvasti ja mukavasti. Ja näkemyksellisesti. Tavanomaisesta poiketen, ottaen huomioon vähäiset lähteet ajan ilmiöistä, Kuisma ei ollut viljellyt sanoja ehkä, ilmeisesti, todennäköisesti. Vaan kirjoittanut reippaasti näkemyksensä ikäänkuin totuuteena.
Polittinen taloushistoria on käsitteenä minulle tuntematon, eikä sitä ensi sivuilla esitelty. Ilmiselvästi siihen eivät kuulu mikrotalouden tason asiat. Talonpojan tuotoksista Kuisman tekstissä esiintyy terva ja lankut. Sivulla 98 käsiteltiin isojakoa todeten sen varsinaisena päätavoitteena olleen väestönkasvun kiihdyttäminen. Toissijaisesti haettiin maatalouden tehostamista, mutta Kuisman korostus:
"Samalla isojako synnytti tahtomattaan perustan modernille metsien omistusrakenteelle. Metsien isojako teki talonpoikaistosta ja jakoon liitetty liikamaiden erotus valtiosta maan suurimmat metsänomistajablokit. Sellaisina ne vaikuttavat ratkaisevasti Suomen talouteen ja politiikkaan vielä 2000-luvulla."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti