lauantai 26. kesäkuuta 2010

Kesällä

Aika on nyt iloinen,
Iloita me mahdam’,
Kesä on kaunis, ihanainen.
Riemuita siis saadaan.
Kun vilu valju on voittanut
Aurinko ylös auttaa,
Taikka talvi on tappanut,
Suvi eläväks saattaa.

Vainiot vihriäst’ vihoittavat,
Metsät, niitut ja niemet,
Kukkaset kanssa kasvavat,
Puissa lehdet lienee.
Nämät talvi tappanut on,
Kaikki kaatanut kaltoon,
Virkoomaan suvi saattanut on,
Ilon ihanan antain.

Linnut ilosta laulavat,
Suven suotuista virttä,
Ett’ hengettömät heräävät,
Eloon itsens siirtäin,
Meri, maa, kaikk’ kantavat
Kasvon, kauniit lahjat,
Hedelmän armaan antavat
Eläimet, linnut, laihot.

Näistä näemme Herran työt,
Meistä hän murehtii muistaa,
Tarpeemme aina edes tuo
Maasta, merestä, puista.
Ihmiset, siis, te iloitkaa:
Ohoh aikaa iloist’!
Veikkojemme, nyt veisatkaa
Herralle kilvan kiitost’.

kirjoittanut Hemminki Maskulainen (noin 1550–1619)
Helmivyö. Suomalaista runoutta.

Ei kommentteja: