torstai 17. kesäkuuta 2010

Reissulta palattua, Werstaassa nähtyä ja kuultua

Jyväskylän seminaarista (heh, mummonikin oli Jyväskylän seminaarissa) jäi ihan hyvä mieli. Alun perin olin ajatellut "luovani suhteita", mutta en ollut oikealla tuulella selittämään identiteettiäni ei-akateemisena-historian-jotain-henkilönä. Historian perusopintojen aloittaminen avoimessa yliopistossa syksyllä olisi positiivista siinä(kin) mielessä, että voisi yksinkertaisesti sanoa olevansa historianopiskelija.

No, se identiteettikriiseistä tällä erää. Matkalla Jyväskylään sunnuntaina poikkesin muutamaksi tunniksi Tampereelle. Muunmuassa paikkaamaan tammikuisen vierailun Werstaseen, jossa perusnäyttely Meirän kaupunki oli saatu valmiiksi.

Tammikuussa en kiinnittänyt mitään huomiota siihen, että silloin esillä ollut osa (kirjapaino, pankki ja kauppa) olivat jokseenkin tekstivapaita. Pankissa ja kaupassa pyörivät ääninauhat antoivat hienosti tietoa eikä ympäristö kaivannut lisäselitystä. Mutta "kaupungin" jatko-osassa aloin kaivata tekstitystä lähes heti, en ymmärtänyt elementtejä enkä niiden välisiä suhteita. Miksi vuoden 1996 ajoneuvoverotarralla varustetussa Kuplassa istui 1970-luvun vaatteisiin puettuja henkilöitä? Mitä piti saataman irti rakennustelineistä ja pyykkäristä?

Älysin sentään tarttua seinällä roikkuvaan luuriin ja sieltä kuuluvalla dialogilla selvisi puhelinvälittäjän työn ominaisuuksia. Toinen onnistunut kokonaisuus oli työväentalo, jossa oli tunnelmaa. (Aitoon paha verrata, olin Rantalan diskossa vain kerran.) Lavan tietokoneelta sai soimaan marsseja ja kuuluisia puheita. Kuulin mielestäni punakaartilaisten marssin ensimmäisen kerran.

(Minkä kirjoitettuani mieleen tuli "joskus & ihan varmasti" näkemäni sivusto, jossa oli vanhaa suomalaista musiikkia / äänitteitä kuunneltavissa. Joko muistini tai internet-hakutaitoni pettävät kun mitään oikean oloista ei löydy. Haa, onneksi on tämä oma blogi, jossa olin viimeksi elokuussa linkittänyt Raidan, joka oli kuin olikin osa Doriaa vaikka etusivulta en moista löytänyt, kun oli Kansalliskirjaston alla. Mutta Raidassa ei ole punakaartin marssia, työväen vastaava sentään. Sen taisin myös kuunnella Tampereella ja pitää varsin vaativana melodiana yhteislauluksi.)

Kännykällä huonoissa valaistusoloissa ja liian pitkältä etäisyydeltä otettuja kuvia salin katon rajassa roikkuvista viireistä. (Tammikuussa varmaan muistin kysyä saiko kuvata, saiko laittaa esille. Nyt en kysynyt... reklamaatiot kommenttikenttään, kiitos.)


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Opettajani Veikko Litzén korosti aina että diletantit l. harrastajat kirjoittavat parhaita historiankirjoja. Ammati-ihmisten teokset ovat ikäviä ja kuivia.

Esimerkkinä hän mainitsi aina Egon Fridellin ja hänen teoksensta, jonka ensimmäisen osan alku on parasta historiantutkimujksen metodioppia!

Ossi Lehtiö

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Tjaa, yksi salissa kanssani jonkin aikaa istunut oli Kustaa H. J. Vilkuna, jonka kirjoja en kuivaksi enkä ikäväksi voisi väittää. Monta muutakin hyvää kirjoittajaa oli joukossa ja mieleen tuli, että olisi pitänyt poimia kotihyllystä reissuun erinäisiä kirjoja omistuskirjoituksen saamiseksi. Sitten vasta olisinkin tehnyt vaikutuksen...