torstai 12. elokuuta 2010

Ei sitten.

Kesän alkupuolella alkoi tulla sellainen olo, että voisi vaikka suorittaa ihan oikeita historian opintoja. Avoimessa yliopistossa niitä kun on tarjolla.

Pienen surffauksen jälkeen huomasin, että joka ikisen yliopiston historian perusopinnot on rakennettu eri tavalla. Kaikkia oli turha vertailla, Helsingin alueella oli sivuston mukaan tarjolla Turun ja Helsingin yliopiston kurssit. Niistä oli helppo tehdä valinta: Turun!

Päätös jäi tälle tasolle kesän ajaksi. Elokuun alussa oli aika hoitaa varsinaista ilmoittautumista ja palasin sivustolle löytääkseni päivitetyt tiedot, mukaanlukien tarkentuneet aikataulut... Niitä ei näkynyt ja parissa päivässä tuli selväksi, että Helsingin alueella Turun kokonaisuus on tarjolla kahdessa kansanopistotyyppisessä laitoksessa, joissa opiskellaan kokopäiväisesti ja virka-aikaan. Jostain syystä tätä kuvausta ei mahdu avoimen yliopiston kurssikatalogiin.

Eli jäljelle jää Helsingin yliopisto. Vain ja ainoastaan. Mutkun siellä on se kronologiatentti, jota en voi unelmoidakaan selvittäväni. (Aivan liian moniuloitteista aivoilleni.) Mikä tarkoittaa etten koskaan pääsisi sinne muutenkaan sisälle. Joten se siitä sitten.

Mutta tarjolla on kyllä Turun yliopiston kulttuurihistorian perusopinnot verkkoversiona. Ja HY:n Kulttuuri- ja sosiaaliantropologia...

2 kommenttia:

Jyrki Ilva kirjoitti...

Ei sinun nyt ainakaan kronologiatentin takia kannata luovuttaa. Siihen mennään näköjään Pikkujättiläisten tietojen pohjalta, enkä usko että siinä vaaditaan mitään yliluonnollista osaamista. Niin kuin ei kyllä historian perusopinnoissa muutenkaan.

Omiin opintoihini (joista on jo jokunen tovi) ei kuulunut "kronologiatenttiä" ainakaan tuolla nimellä, mutta epäilen että se on lisätty peruskurssien yhteyteen kurssimuotoisen lukion lanseerauksen jälkeen. Historian laitoksen opettajat olivat näet tuolloin huolissaan siitä, etteivät uudet opiskelijat olleet enää käyneet lukiossa läpi koko historiaa vanhaan malliin kronologisessa järjestyksessä.

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Kiitos kannustuksesta. Mielikuvani pikkujättiläisistä on tiilikivimäinen, täytynee käydä kirjastossa katsomassa mitä niihin on oikeasti upotettu. Toistaiseksi ainoa kokonaan lukemani "maailmanhistoria" on E. H. Gombrichin A Little History of the World, jossa oli ihailtavaa nimenomaan vuosilukujen vähäisyys.