HY AY Hhs 110 Historiantutkimuksen johdantokurssi, syksy 2010
Eilisen luennon jälkeen oli Kaisa-täti hieman vihainen. On yksi asia, että luennoitsija kerta toisensa jälkeen hukkuu Vesuviuksen laavan alle. Se on oikealla asenteella viihdettä. Josta saimme nauttia taas ensimmäisen puoliajan. Olimme hetkellisesti jo tuolloin pääsemässä keskiaikaan, mutta sitten oli tarpeellista tarkastella keskiajallakin luettuja antiikin historiankirjoittajia. Lukea pitkä pätkä Juutalaissodan historiaa. Joka kirjoitettiin juuri ennen Vesuviuksen purkausta.
Tauon jälkeen luennoitsija puhui aika pitkän pätkän asiaa. Miten kristinusko vaikutti historiankirjoitukseen: saatiin alku ja loppu, alfa ja omega. Olisin halunnut kysyä, miten alkupiste oli oleellisesti kristinuskon ominaisuus - useat kansat ovat keksineet maailmalle alun ja aika moni on tainnut esittää myös mahdollisia maailmanlopun enteitä. Mutta en viitsinyt.
Sitten. Luennoitsija ilmoittaa kertovansa keskiajan historian lähdetyypeistä. Kiva. Hän kuvailee monipuolisesti annaaleja ja kronikoita. Kun niistä ei päästä eteenpäin, alan epäillä ymmärtäneeni otsikon väärin. Ehkä aihe olikin (edelleen) historiankirjoituksen historia? Ei, hyppäämme vihdoin toiseen lähderyhmään eli asiakirjoihin. Joita edustaa luentomoniste "keskiajan asiakirjojen tyypillisen rakenteen osat". Lisäksi asiakirjoista todetaan niiden olleen pääasiassa luostareihin liittyviä.
Ja se siitä aiheesta. En väitä (tietenkään) tietäväni mitään, mutta vahvasti epäilen, että Vilhelm valloittajan Domesday Book vuodelta 1086 on keskiaikainen lähde eikä liity ensisijaisesti luostareihin. Tosiaankin ihka-ainoa verotukseen liittyvä lähde Euroopan keskiajalta? Kotini lukemattomien kirjojen pinossa makaa Emmanuel Le Roy Ladurien Montaillou. Ranskalainen kylä 1294-1324. Se perustuu inkvisition oikeuspöytäkirjoihin. Noudattavatkohan ne keskiajan asiakirjan tyypillistä rakennetta?
Totisesti emme olleet enää antiikissa, sillä siellähän lähteitä ovat myös materiaaliset jäänteet ja muistiinkirjoitettu suullisena syntynyt runous sekä muu kirjallisuus. Keskiajan materiasta (lukuunottamatta lampaannahkaa) ei sanottu sanaakaan ja kommenttini islantilaisista saagoista sai luennoitsijan hämmentymään. Ei osannut sanoa, missä määrin ovat historiallisia.
Mutta parhaan muistini mukaan saagat mainittiin yhtenä keskiajan lähteenä tuoreessa kirjassa Keskiajan avain. Kirjassa, josta muistan hyvin selvästi fyysisen koon ja painon. Oli kaikenlaisia lähderyhmiä eurooppalaisen keskiajan historian tutkimiseen. Ymmärtääkseni.
Luennoitsijamme, tai paremminkin sen paperin, josta hän luki, mukaan Suomen keskiajan asiakirjalähteet ovat "päätyneet Ruotsin valtionarkistoon", "julkiset asiakirjat hukkuneet yksityisarkistoihin", "ei tehty arkistoinnissa myöhemmin tärkeää eroa annettu vs. saatu", "tuhoutuneet", "tuhoutuneet", "tuhoutuneet" ja "tuhoutuneet". Korvat höröllä odotin mainitseeko luennoitsija kuitenkin tutkijoiden käsittääkseni melko yleisesti käyttämän lähdejulkaisun eli tietokannan Diplomatarium Fennicum. Ei. Eikä tietenkään mitään muita lähteitä kuin (tuhoutuneet ja kadonneet) asiakirjat.
Onko historiantutkimuksen johdantokurssille oleellisempaa aineistoa todellakin kymmenien antiikin ajan hemmojen nimet vai moderni ja kattava katsaus keskiajan lähderyhmiin ominaisuuksineen? Omasta mielestäni jälkimmäinen ja olisin suonut saavani sellasen myös ns. uudesta ajasta. Mutta jäljellä on enää yksi luento ja sen käytämme purkamalla elämänkertatehtävän. Jonka yhteydet antiikin maailmaan paljastunevat torstaina.
P.S. Luennon alussa palautettiin kronologiatentti. Kurssille ilmoittautui 83, kronologiatenttiin osallistui 58 ja läpi pääsi 37. Kuuluin viimeksi mainittuun osaan, mutta en ollut se hikipinko joka sai täydet pisteet. Minulla meni kaksi kolmestakymmenestä väärin. Toinen koski ranskankielisen kirjallisuuden syntyvuosisataa ja toinen Bismarckin vallassaolovuosia. Miten olenkaan selvinnyt ilman kyseisiä tietoja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti