perjantai 15. lokakuuta 2010

Ruotsin viimeinen sota ja ensimmäinen peruna

Onneksi taannoisessa kronologiakokeessa ei kysytty milloin Ruotsi osallistui viimeksi sotaan. Olisin (monen muun suomalaisen tapaan) reippaasti ympäröinyt Suomen sodan vuodet. Eihän ne nyt ilman suomalaisia sotamiehiä olisi taistelemaan lähteneet?

Ruotsin sota(tila) Ison-Britannian kanssa jatkui vuoteen 1812. Siinä ei ammuttu laukaustakaan. Seuraavana vuonna Ruotsi liittyi Ranskan vastaiseen liittoutumaan. Kruununprinssi Karl Johanin johdolla ruotsalaiset taistelivat Euroopassa. Tanska oli Ranskan puolella, joten sinne hyökättiin joulukuussa ja rauhateossa Ruotsi sai Norjan alueen kruunulleen. Valtaus kesällä 1814 vaati joitakin satoja kaatuneita molemmin puolin. Viimeiset vihollisuudet 14.8.1814, josta lähtien Ruotsi on elänyt rauhassa. Milloinkahan norjalaiset palkitsevat heidät rauhanpalkinnolla tästä suorituksesta?

Perunan tarinoidaan tulleen Ruotsiin Pommerin sodan jälkeen ja osa on sitten sitä mieltä ettei kyllä tullut. Ihkaensimmäiset potaatit lienevät olleet Olof Rudbeckin vuonna 1658 Uppsalassa istuttamat. Laajempaa viljelyä harrasti Jonas Alströmmer jo vuodesta 1724. Tämä selvisi minulle jo pari vuotta sitten kun etsin tietoa Alingsåsin pitäjästä. Mielikuvaksi jäi, että Alströmmer käytti potaattisatonsa ensisijaisesti viinanpolttoon.

Nämä kaksi aihetta löytyivät Åke Perssonin ja Thomas Oldrupin kirkasta 101 historiska myter. Lopuissa 99:ssä todettiin ettei viikinkien kypärissä ollut sarvia (hoh-hoijaa), ettei Luther konkreettisesti naulannut teesejään kirkon oven (hoh-hoh-hoijaa), ettei Katariina Suuri kuollut ... Onneksi jokainen kahden sivun kappale oli selvästi otsikoitu ja kirja näin helposti läpikäyty.

Ei kommentteja: