Jo nyt maailma tulee peräti villiin, sanoi äiti, kuin antavat lapsillensa semmoisia nimiä että maksalle käy jo kuullessakin. En kissallenikaan antaisi semmoista hullua nimeä. Ja mistä on saatukaan? Ei semmoisia minun nuoruudessani kuultu eikä kutsuttu. Tuo on kaiketi lainattu herrasväeltä niinkuin monet muutki turhuudet. Jos talonpoikainen kansa hyvältä herrasväeltä lainaisi hyvät tavat, puhtauden, raittiuden, siistin elämän, siitä olisi kunniaa. Mutta mitä vielä. He lainaavat kaikki turhuudet ja jättävät parhaan lainaamatta. Silkit ja soljet, kippakengät ja kappatakit, kaikki turhuudet lainataan; ja nimet sitte!Näin puhui Toimelan emäntä jatkokertomuksessa Kuinka nuoresta vaimosta tuli kelpo ihminen. Se julkaistiin sanomalehdessä Sanomia Turusta 7.-21.2.1854. Tuolloin kunnon emännän piti "nousta aamusin kello 3 ja kesällä kello 2, koko päivän olla raskaassa työssä" ja moinen ei onnistunut turhanpäiväisen nimen kantajalta. Ainakaan tässä tarinassa.
Sen miten tarinan otsikon mukainen toimenpide onnistui voi lukea joko Historiallisen sanomalehtikirjaston kappaleista tai suhteellisen puhtaaksi kirjoittamastani kappaleesta. Lopuksi saa sitten yhtyä Toimelan isännän toteamukseen "Hm! kyllähän se niin on; on kai.".
Kuten tavallista on ollut, sanomalehdessä ei paljastettu kertomuksen kirjoittajan nimeä. Wikipedian mukaan Gustaf Erik Eurénin (1818-1872) teoslistalla on samanniminen kirja, jota en ole vielä saanut käsiini tarkistaakseni mahdollisen yhtäläisyyden. Eurénin ensimmäisen vaimon nimi Axiana sopisi kuvioon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti