keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Kolmannes Turun naisista

Viime vuoden lopussa ilmestynyt Naisten kaupunki. Turkulaisten naisten historiaa saapui vihdoin kaupunginkirjastoon ja päätyi käsiini. Jätin raa'asti lukematta Sini Ojalan kirjoittaman viimeisen kolmanneksen Itsenäisyyden ajan Turun itsenäistyvät naiset, sillä 1900-luku ei vaan edelleenkään kiinnosta.

Aikarajaukseltaan Kirsi Vainio-Korhosen Turun tytöt ja naiset 1600-1917 oli kiinnostavampi, mutta ensimmäisestä selailusta syntyi vaikutelma, että mukana oli paljon samaa kuin Vainio-Korhosen kirjassa Suomen herttuattaren arvoitus, jonka olen aikanaan lukenut. Lisäksi pettymyksekseni päivämääriä 1600-luvulta löytyi vain Veli Pekka Toropaisen tietolaatikosta Porvarskat tositoimissa. Kirjan esipuheessa todettiin, ettei Turun Akatemian perustaminen 1640 tarjonnut naisille uusia koulutusmahdollisuuksia. Juu, ei, mutta muutti kuitenkin Turun elämää? Naisilla ylioppilaita hyysättävinä ja välillä vällyjen välissä? En olisi ollut kauhean otettu, jos kirjassa olisi kierrätetty naisten arvovaltakiista hautajaiskulkueesta 1670 (viimeksi painettu kirjaani Flachsenius, muistiinpanoja s. 32), mutta veikkaisin, että konsistorin pöytäkirjoista olisi löytynyt 1600-luvun esimerkkejä kirjan teemoista, jollei muita tuomiokirjoja olisikaan halunnut lähteä kouluamaan.

Eli suuntasin todellisen lukemiseni kirjan alkukolmannekseen. Anu Lahtinen oli kirjoittanut sekä lyhyen esihistoriakatsauksen että mittavamman osuuden Turun naisten historia 1300-1600. Lahtinen oli omassa ajassaan ja oli suhteellisen vähäisistä asiakirjamaininnoista punonut toimivan tekstin. Historiallisen ajan arkeologiset löydötkin oli hyödynnetty sujuvasti. Naiset olivat toimijoita, mikä olisi normaalisti viehättänyt minua suuresti, mutta kun oma 1500-luvun tutkimuskohteeni on mies, niin tekstistä ei akuutteihin tarpeisiin irronnut paljoa. Koskaan ei ole asiat oikein päin... Kopsasin tietenkin kirjallisuuslistasta useampia rivejä talteen.

Koska en ole tutustunut Turun varhaisista porvareista kirjoitettuihin tutkimuksiin, yllätyin kansainvälisistä yhteyksistä. Tukholma oli tietenkin samaa valtakuntaa, mutta naiset joutuivat hoitamaan perintöasioita myös Lyypekissä ja Tallinnassa. Sanomalehtileikkeillä olen täällä blogissa yrittänyt kertoa siitä, etteivät 1700-luvun ihmiset aina pysyneet paikallaan eivätkä aviopuolisonsa rinnalla. Eivät myöskään 1500-luvulla, josta Lahtinen on löytänyt miehensä hylkäämän turkulaisnaisen. Sanomalehtikuulutukset eivät olleet käytössä, mutta jollain tavalla mies oli paikannettu Tukholmaan, jossa oli mennyt uusiin naimisiin (myöskään esteettömyydestä ei voitu kuuluttaa 1700-luvun tapaan). Kaksinnaimisestaan hän sai kuolemantuomion.

Ei kommentteja: