maanantai 18. huhtikuuta 2011

Taannoisesta sunnuntaista

Teemaviikon johdosta pääsen nyt vasta raportoimaan toissasunnuntaisesta retkestä Helsingin Vanhaankaupunkiin. Olin siellä arkeologisella kävelyllä ei niin kauan sitten ja dramaattisella vaelluksella samalla suunnalla, mutta kertaus kelpaa aina. Varsinkin kun aurinko paistoi. Muinaismatkojen pyörittäjä talutti minua ja toista osallistujaa vielä melko lumisessa maisemassa. Otin muutaman kuvan kirkon pohjasta Olofia ajatellen, mutta taidanpa kuitenkin käydä uusintakierroksella sulan maan aikaan.

Kävelymme päättyi Vantaanjoen koskelle. Totesin, että Tekniikan museo oli vielä puoli tuntia auki ja minulla täten mahdollisuus kursorisesti tukkia ammottava aukko pääkaupunkiseudun museotuntemuksessani. Maksoin lipun, kiersin myötäpäivään, nousin toiseen kerrokseen ja kiersin taas myötäpäivään (kokonaisaika ~10min) tarkistamassa näyttelykokonaisuuden. Vaikutti supermarketin omaiselta. Kaksi oleellista tuoteryhmää kuitenkin puuttui: tekstiilit ja elintarvikkeet. Tarkistin lippukassan poitsuilta ensiksi mainitun puuttumisen ja sain vastauksen "ei museomme kata ihan kaikkea tekniikkaa".

Jaaha, sanon minä, ja kotimatkalla luen mukaan nappaamastani esitteestä että "Tekniikan museo on valtakunnallinen erikoismuseo, joka tallentaa, tutkii ja esittelee tekniikan alan ja teollisen tuotannon kehittymistä Suomessa sekä niiden vaikutusta yhteiskuntaan ja elinoloihin." Kysyn vaan, että miten tämä onnistuu esittelemättä rukkia ja kertomatta tekstiiliteollisuudesta. Molemmilla kun oli vaikutusta suomalaiseen yhteiskuntaan ja elinoloihin. Vähän niinkuin tervalla ja sepän toimilla, jotka museossa kyllä olivat esillä. Mieleen tulee vain yksi olennainen ero...

Otin museolta mukaan myös kemian vuoden 2011 juhlalehden. Siinä oli iso henkilöhaastattelu Paula Havasteesta, joka ei näköjään ole pelkästään romaanikirjailija vaan myös tapahtumapäällikkö Tiedekeskus Heurekassa. Siellä on näyttely ruoasta, ruokakulttuurista ja ravintoaineista. Liittyen siihen ja Havasteen kirjaan Kymmenen onnen Anna jutussa kerrotaan entisajan ruokaongelmista
"Ongelmana oli esimerkiksi, miten säilöä teurastettu lammas niin, että se pysyi hyvänä ja turvallisena syödä."

Kallista suolaa ei ollut helppo saada, joten kalat säilöttiin kuivattuna tai hapatettuna.

"Vähärasvaista kalaa voi kuivata, mutta lohta liian rasvapitoisena ei, vaan se mätänee. Hauesta sen sijaan tulee loistavaa kuivakalaa, kapahaukea."

Hapatukseen taas kelpaa mikä tahansa kala.

"Mutta hapatetun kalan syöminen on kyllä taitolaji", Havaste huomauttaa. "Muinaisina aikoina nälkäkuoleman uhatessa ihmiset saattoivat sitä syödä, kun pitivät samalla nenästä kiinni."
Mutta ei kai se ruuan säilöminen sentään tekniikkaa ole. Paremminkin naisten hommia.

Ei kommentteja: