maanantai 2. toukokuuta 2011

Sain palautetta

Kauan (eli runsaan vuoden) odottamani Sofia Kotilaisen arvio Tavarantasaajista ilmaantui aamulla koko maailman pällisteltäväksi. Palautteen pointti on muistaakseni siitä oppiminen eli aika harrastaa hieman lähilukua.
Kyläkoski ei kuitenkaan tarkemmin erittele teoksessaan, miksi on valinnut juuri nämä henkilöt tutkimuksensa kohteeksi. Kirja ei sisällä lukijalle osoitettua esipuhetta, eikä teoksen johdantokaan valaise tätä kysymystä tarkemmin.
Heti aluksi todettakoon, että kirjani kuuluu luokituksen "ei tiedettä, eikä taidetta" alle. Omasta mielestäni ekan sivun anekdootti perusteli Österholmin ja Sutkin länttäämisen samoihin kansiin. Olin itse asiassa ylpeä siitä, ett'ä selvisin ilman alaotsaketta ja varsinaista esipuhetta. Mitään erityistä ongelmaa jaarittelussa "Österholmiin törmäsin sukututkimusta tehdessä ja kun siitä ei tullut tarpeeksi sivuja, otin Sutkin jatkeeksi" ei olisi ollut, mutta olisiko se antanut lukijalle jotain oleellista? Eivätkö useimmat skippaa esipuheet? Itse kylläkin luen.
Kiinnostavaa olisi myös tietää enemmän niiden rajausten perusteista, joita kirjoittaja on tehnyt tutkimuskysymysten ja aineiston osalta.
Tutkimuskysymysten olemassaolosta ei ole minulla hajuakaan. Mutta jos olisin esipuheen kirjoittanut, olisi siihen varmaan tullut avattua tavoitteita, joita voitaneen tutkimuskysymyksiksikin kutsua. Aineiston rajauskin olisi tuossa olemattomassa esipuheessa tullut käsiteltyä, mutta olisin kieltämättä voinut sen myös esim. piilottaa alaviitteisiin. Paljastaa sen, että Sutki paran Vaasan hovioikeudessa käsitellyt jutut jäivät sivuun siitä raadollisesta syystä, etten viitsinyt uhrata aikaa ja rahaa Pohjanmaalle matkustamiseen. Eli tutkimusekonomian johdosta.
Kenties tutkimus olisi lukijan kannalta vieläkin kiinnostavampi, mikäli tekijä olisi taustoittanut tapahtumia runsaammin asettamalla ne laajempiin yhteyksiinsä ja kertomalla enemmän esimerkiksi ajan oikeusjärjestelmästä ja vankilaoloista yleensä.
Juu, loppuvaiheessa jäin miettimään sitä, että ulkopuolinen maailma jäi aika vähille. Kateudella vilaisin tuolloin uudelleen Keskisarjan Juhani Aataminpojan tarinaa, jossa ammattitaidolla moisessa onnistuttiin. Oikeusjärjestelmää olisi varmaan voinut avata enemmän, mutta vankilaoloista totta vieköön laitoin kirjaan kaiken mitä löysin.
Kyläkosken ytimekäs sanontatapa on tuttu kaikille Sukututkijan loppuvuosi -blogin ystäville. Samaan tapaan Tavarantasaajat -teos on sekin tiivis, informatiivinen ja yksityiskohtainen kuvaus päähenkilöistään.
Ääh, puuh... pitäisiköhän laihiksesta huolimatta juhlia tänään jollain namilla?

(Tsekkasin joutessani kirjojeni myyntiluvut. Kamariherra johtaa Tavarantasaajia 58-57. Kartanonherrat ovat siis vetoavampia, sääli että rosvot mielestäni mielenkiintoisempia. Turun proffiin en ainakaan enää sijoita aikaa. Flachsenius-kirjaa on myyty 6 kappaletta! Genos-arvostelua odotellessa...)

Ei kommentteja: