Jo painosta tulleen ja tässä kuussa julkistettavan Kokemäen historian kakkososan kunniaksi kaksi tuoretta esimerkkiä paikallishistorian löytämisen ja markkinoinnin haasteista.
1. SSS:n kirjastonhoitaja jakaa kuukausittain kirjaston uutuuksien listan SukuForumilla. Erittäin hyvää palvelua. Lista on nimittäin helppo silmäillä läpi ja pääsee bongaamaan mahdollisia kiinnostuksen aiheita. Välttämättä kyse ei ole uunituoreesta aineistosta, sillä kirjastoon hankitaan tietoisesti vanhempia julkaisuja sekä lahjoituksin että ostoin.
Tällaisesta listasta kesän päätteeksi huomasin nimikkeen Eira Paunu: Kimon ruukki ja ruukinväkeä vuosina 1730-1780. 1991. Ei mitenkään vähän kiinnostava otsikko kun äidinäidin isänisän isänisän äidinisäni on Jonas Sohlberg, Kimon ruukin pehtoori 1759-1766. Eli kipin kapin kirjastoon. Sain käteeni julkaisun, joka ei ollut suuren suuri, mutta sisälsi tietoa, jota en ollut löytänyt yhtä helppokäyttöisessä muodossa kirjoittaessani Jonaksesta vuonna 2007.
Vihkosen välissä olevasta saatekirjeestä selviää, että Paunu oli kirjoittanut tekstin sukulaisilleen. Sitä ei siis oltu markkinoitu varmaan ollenkaan ja kopioita tuskin päätynyt moneenkaan julkiseen kokoelmaan. Sääli. (Mutta toivottavasti selittää sen, ettei kirjallisuushakuuni osunut. Tai sitten en vaan osannut hakea. Taaskaan.)
2. Vanhempani toivat viime viikolla Helsingissä käydessään Kokemäen paikallislehtiä. Pinkassa oli mukana Lauttakylä-lehdestä revitty sivu, jossa kerrottiin tuoreesta historiantutkimuksesta. Mika Susi on koonnut paikallishistoriaa kansiin otsikolla Kosken kahta puolen. Keikyän paikallisyhteisö murroksessa 1917-1918. Keikyällä vaikutti tuolloin mummoni setä eli kirjassa saattaisi olla jotain sukuhistoriallisesti kiinnostavaa. Mutta arvasin sille olevan myös minua innokkaampia lukijoita, jotka eivät saa Lauttakylä-lehteä kotiin kannettuna.
Ensimmäiseksi laitoin viestin tuttavalleni, jonka aikahorisontti tuntuu jumiutuneen sisällissodan vuosiin. Hän ilmoitti paluupostissa tilanneensa kirjan kirjoittajalta. Sitten tuli mieleeni laittaa viestiä SatakuntalaisSuvut-listalle. Koska minulla ei ollut antaa ostopaikkatietoja sain kaksi yksityisvastausta, joissa kysyttiin, jos kuitenkin tietäisin, miten saada kirjoittaja kiinni. Noin kymmenen minuutin "työllä" olin markkinoinut kolme kirjaa. Sittemmin keskusteluryhmään tiedotettiin, että kirja on myynnissä Huittisten kirjakaupassa ja vielä yksi kiinnostunut kertoi olemassaolostaan.
Kirjasta ei viime viikolla löytynyt verkkohaulla mitään tietoa. Kirjoittaja itse oli ilmeisesti hahmottanut lukijoidensa löytyvän samasta maisemasta kuin tutkimansa tapahtumat. Mutta tuolloin Keikyällä asuneiden jälkeläiset ovat sadassa vuodessa ehtineet levittäytyä kauemmaksikin. Heidän tavoittamisensa ei ole helppoa, mutta ei yrittämättä kannata jättää.
Ja minähän se olen paras neuvoja... Olisiko jollain markkinointisuunnitelmaa tuolle oikeassa reunassa näkyvälle Flachsenius-kirjalle, joka ei ole vieläkään löytänyt yleisöään, vaikka ukkojen jälkeläisiä on pitkin Suomea?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti