maanantai 10. joulukuuta 2012

Ripaus Venäjän historiaa

Amazonin verkkokirjakaupassa pyöriessä tuli eteeni Martin Sixsmithin kirja Russia. A 1,000 year chronicle of the wild east. Totesin, että tietoni Venäjän historiasta ovat jokseenkin olemattomat ja laitoin kirjan tilaukseen. Sivun alareunan lukija-arvioissa joku nipotti, että kirja ei ollut kaikenkattava, mutta kun muististani löytyi vain pajarien partoja katkova Pietari ja eurooppalaista taidetta keräävä Katariina...

Sixsmithin 500-sivuisesta kirjasta noin sata sivua oli aikaa ennen vuotta 1800, seuraavat sata sivua aikaa ennen vallankumousta ja loput 1900-lukua, joka jälleen kiinnostaa minua vähiten, mutta joka minun kannattanee myös lukea. Aikanaan.

Venäjän alkuhämäristä muistin toki Novgorodin ja tarun, jossa ensimmäiset hallitsijat valittiin Ruotsista. Mutta mielikuvani, jossa venäläiset viettivät seuraavat vuosisadat kärkkyen Suomen itärajalla mahdollisuutta vallata alue ortodoksiselle uskolle, olivat ripauksen epätarkkoja. Yllätyksekseni venäläisten kääntymys kristinuskoon tapahtui vasta 988 eli ei oleellisesti aikaisemmin kuin Suomessa. Kun ottaa huomioon, että kansa ei käänny samalla minuutilla kuin hallitsija.

Lisäksi Venäjällä oli Sixsmithin tekstin mukaan muita prioriteetteja kuin laajentuminen luoteeseen. Lukuunottamatta Novgorodia porukka oli mongolien vallan alla pari sataa vuotta, mikä oli minulle täysin uutta tietoa. Olettattavasti kuitenkin koulussa kerrottu. Itärajallamme eivät siis olleet "venäläiset" vaan novgorodilaiset?

Kokonaisuuteena venäläisten historia vaikutti aika paljon tuskaisemmalta kuin suomalaisten.

Sixsmithin populääriesitystä (ja YouTube-videota Russia, the Kievan Rus, and the Mongols: Crash Course World History #20) pitänee rikastaa vielä tieteellisemmällä kirjallisuudella, mutta kirjansa tarjosi hyvän alun. Suomalaisessa kirjassa Suomi olisi ollut korostetusti mukana/keskiössä. Sixsmithin tekstissä fokuksessa on Venäjän valtiomuodon autoritäärisyyden pitkä historia. Se jättää ulkopoliittiset suhteet alkuvuosisatoina marginaaliin, jossa "meidän" Jaakko de la Gardien Moskovan retki jää mainitsematta eikä Ruotsin kanssa käydyillä sodillakaan ole merkitystä.

Toki Suomi löytyy kirjan hakemistosta. Talvisota saa kokonaisen sivun, jonka alaviite on esimerkki kirjoitusnäkökulman merkityksestä:
In the final weeks of the fighting, Britain and France had been actively planning to send troops to help the Finns. The likely consequence would have been a catastrophic war between the USSR and the Western Allies. Fortunately, the Norwegians refused permission for the Allied forces to cross their territory.
Kuvituksena yllä Alexander Golovinin maalaus Fyodor Chaliapinista Boris Godunovin roolissa (wikimedia) , Ilja Repinin Volgan lautturit (wikimedia) ja Enthousiasme russe. Daumier, Honoré (1808-1879). Lithographe. (Gallica). Positiivisempana lopetuksena kuva kansanjuhlasta Pietarissa 1804, Kansalliskirjaston digitoimana.

2 kommenttia:

hannuhoo kirjoitti...

Tarkovski "Andrei Rublev" jos tulee vastaan niin voisit sen vaikka katsoa.

Kari Hintsala kirjoitti...

Itärajallamme eivät siis olleet "venäläiset" vaan novgorodilaiset?

Näinhän se, ja paljon parempia naapureita olivatkin kuin tilalleen tulleet moskoviitit. Jo senkin puolesta, että Novgorod oli tasavalta.