Kalastettua

Kuvituksena Daniel Nyblinin mv-valokuva Gunnar Berndtsonin maalauksesta Lohenkalastusta. Sopii viikon yleisuutisten keskusteluaiheeseen, joka poiki Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen sitaatin, joka oli klassikko-jo-syntyessään: "Ihmisillä on liikaa aikaa". Samaa on joku voinut tätä blogia lukiessaankin ajatella...

Mistä päästää Katleena Kortesuon hahmottelemaan jakoon asiantuntija- ja harrastajablogeista. Taas lisää raja-aitoja ja mietintää.

Mutta kesä lähenee. Vuoden 1881 rantamuotia esitteli Kungliga biblioteketin blogi Vardagstryck.

Anu Kasnio Kouvolan museoista esittelee hienon asiakirjasäiliön, josta löytyi torpparin papereita. Torpparisopimuksia voi olla missä vaan...

Anneli ajatteli rippilapsia 1860-luvulla.

Joensuun museoiden Ulla kommentoi viime viikonlopun Hesarin tekstiä museoiden kokoelmista. Isto Huvila raportoi in English muinaismuistojen merkittävyyden arvottamista miettineestä seminaarista.

Jens Nilssonin keräämät pitäjäkohtaiset linkit Arkistolaitoksen digitaaliarkistoon sisältyvään  Vanhan Suomen väestöluetteloon 1754 ovat saaneet ansioidun noston Suomen sukututkimuseuran blogiin. (Jostain syystä SSS:n blogissa on käytäntönä kutsua yksittäisiä blogikirjoituksia blogeiksi. Minulta menee aina hetki "käännökseen", kun toiverikkaasti ajattelen, että jossain on vielä löytämättömiä blogeja. Termeistä ks. Perttu Tolvasen ja Katleena Kortesuon tekstit vuodelta 2009.) 

Sanna teki "retken vuosien taakse tyhjentäessään käyttämättömänä ollutta saunaa". Norppa kehysti isoäidin ostokortin muistuttamaan " siitä kaikesta runsaudesta mitä ympärillä on".

Tuulentunto kertoi:

Vaikka gradunkirjoitus on välillä ihan kamalaa, aion silti hakea jatko-opiskelijaksi ja alkaa vääntämään väitöskirjaa. Kun en 1500-lukua käsittelevässä gradussani pääse väkevien alkoholijuomien yleistymiseen saakka, olisi mielenkiintoista jatkaa työtä ainakin vuosisadalla. Viina yleistyi yläluokkien piirissä 1600-luvulla ja talonpojat alkoivat sitä polttaa 1700-luvulla. Mutta tutkimuskirjallisuudessa tämä jää yleensä yksittäiseksi maininnaksi, eikä viinankäytön varhaisvaiheita ole oikein kukaan selvittänyt. Markkinarako siis!

Esa Hakala selvitti Nottbeck-perheen taustoja.

Jenni S. luki Anne Helttusen, Annamari Sauren ja Jari Suomisen kirjan Haltiakuusen alla - suomalaisia kirjailijakoteja. Jaana luki Pentti Haanpään Kirjeet. Suketus luki Teemu Keskisarjan kirjan Kyynelten kallio – Tarinoita seksistä ja väkivallasta. Saara luki Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian. Juha Makkonen luki Juhani Ahon Rautatien.  Kirjavinkkien Heidi V. luki Kristiina Harjulan sodan jälkeiseen aikaan sijoitetun romaanin Pispalan kiviä. Kirjasfäärissä on luettu Tua Harnon esikoisromaani Ne jotka jäävät, joka "kerii auki yhden perheen sukuhistoriaa kertojan pohtiessa suurta päätöstä elämänsä käännekohdassa". Pekka Vartiainen luki Alison Baverstockin kirjan Naked Author - A Guide to Self-Publishing ja mietti omakustanteita. Pekka Sauri luki Tuomas Hopun Vallatkaa Helsinki ja totesi

Erikoisia virheitä kaupunkituntemuksessa: "Tehtaankadun ja Pietarinkadun kulma", "Hietaniemeen johtava rautatie". Ja Pengerkadun poliisiaseman ikkunoista ei taatusti voinut nähdä Kone & Sillan tehdasrakennukselle nykyisen Siltasaaren Hilton-hotellin kohdalla. Mutta heti teki mieli kävellä Helsingin keskustassa kirja kourassa taistelukortteli korttelilta.

Ensiksi mainitusta kulmasta nipotin minäkin.