perjantai 30. elokuuta 2013

Krinoliinista hopeavyöhön

Kesällä tarkastaessani Orpanassa ilmestynyttä krinoliinijuttuani uudelleenjulkaistavaksi kirjaani Suomen naisellista historiaa, päätin varmuuden vuoksi tarttua lukemattomien kirjojen pinossa makuutettuun Ildiko Lehtisen ja Pirkko Sihvon Rahwaan pukuun. Olisiko siinä kuitenkin jotain mainintaa aiheesta?

Asiahakemisto vakuutti ettei. Mutta kirjaa selaillessani sivulla 61 kiinnitti huomioni komeiden hopeavöiden kuvat. Kun tänne Tukholman oikeuspöytäkirjoista muotoilin kaksi juttua (tässä ja tässä), joissa moinen esiintyi, yritin hakea lisätietoa tuloksetta. Olisi ollut lähempänä kuin lähin (kiinteä) puhelin.

Lehtien ja Sihvon kuvaus alkaa keskiajalta, jolloin väljä puku kaipasi vyötä. Niitä heloitettiin varallisuuden mukaan messingillä tai jalometalleilla. Olaus Magnuksen historiassa minulta on jäänyt huomaamatta huomio, että "1500-luvulla sekä naiset että miehet kantoivat yleisesti kullasta tai hopeasta tehtyä vyötä". Ei tainnut koskea kaikkia yhteiskuntaluokkia?

Tullitilit 1500-luvun lopusta kertovat messinkivöiden tuomisesta Euroopasta.
Varsinais-Suomesta Lehtinen ja Sihvo ovat löytäneet muutamia asiakirjamainintoja hopeavöistä. Paimion Martinus-kirkkoherran leskellä Brita Matintyttärellä oli vuonna 1597 testamentattavana kaksi 30 luodin painoista hopeavyötä ja kullattu vyö. Mynämäellä pantattiin 1666 hakasolvella varustettu hopevyö, jonka lähes 30 helaa oli kiinnitetty punaiselle verkapohjalle. Hiittisissä talollisen leski Maria Grelsintytär sai vuonna 1707 perintönä 40 1/2 luotia painavan hopeavyön, jossa oli yhdeksän kullattua levyä ja nappiin päättyvä ketju.

Vöitä paloiteltiin perinnönjaossa viimeistään 1709 Kemiössä, jossa jaettavana oli Kristina Juhontyttären 42 luodin painoinen ja 19-helainen hopeavyö. Etelä-Karjalassa naiset käyttivät metallikoristeisia vöitä vielä 1800-luvullakin, sillä "Pohjois-Euroopan vanhakantaisen pukuperinteen säilyttäneillä alueilla, jonne 1600-luvun muotipuku ei levinnyt, jäi metalliheloin tai -nastoin koristettu vyö naisen puvun osaksi".

Miesten vöistä kerrottaessa (s. 174-176) ei metallinkäyttöä taustoiteta vaan kirjoitetaan
Helavyöt sydämen- ja tähdenmuotoisine riipuksineen olivat leimallisesti pohjalaisia. Helisevien messinkihelaisten sirkkavöiden suosio jatkui Vöyrillä 1700-luvulta 1800-luvun lopulle asti. [...] Tinanastakoristeisia nahkavöitä on saatu talteen Kerimäeltä. Lappavöitä pidettiin Savossa, Hämeessä, Satakunnassa ja Pohjanmaalla. Lapat eli helat ovat niissä miltei poikkeuksetta messinkiä, ja muodoltaan ne ovat joko sileitä neliskulmaisia tai neliskulmaisia ja ripustusreiällä varustettuja.
Krinoliinikuva. Constantin Guys: Woman with a Parasol (1860 - 1865). The J. Paul Getty Museum

Ei kommentteja: