lauantai 8. marraskuuta 2014

Opiskelijoiden asenteet arkeologian harrastamiseen

Helsingin yliopiston suomenkielisten historian opiskelijoiden lehdessä Kronikka III/2014 julkaistiin Tuuli Marikki Kasson ja Paula Mitikan artikkeli Multaa varpaiden välissä - arkeologiset kaivaukset. Siinä oli haastateltu kolmea opiskelijaa, joilta oli kysytty m.m. "Mitä mieltä olet arkeologian harrastajien osallistumiseta kaivauksiin?"

Kolmatta vuotta opiskeleva, joka oli osallistunut yhteen opetuskaivaukseen ja muuten 10 kaivaukseen:
"Harrastajien osallistuminen kaivauksiin on aina hyvä asia. Kuitenkin itse kaivaukseen liittyvät päätökset ja vaativa tieteellinen tulkinta tulisi jättää ammattilaisille"
Toista vuotta opiskeleva, joka oli osallistunut kuudelle eri kaivaukselle:
"Yleisökaivaukset on mun mielestä tosi antoisa ja tarpeellinen osa arkeologian alaa. Näin tavalliset ihmiset pääsee valvotusti toteuttamaan innostuneisuuttaan arkeologian parissa, ja samalla lisääntyy tieto arkeologiasta. Kuitenkin arkeologien tulisi kouluttautuneina asiantuntijoina olla lähtökohtaisesti se ensisijainen työvoima, jonka osaamista ei tulisi vähätellä."
Kolmatta vuotta opiskeleva, joka oli ennen opiskeluaan ollut kahdella yleisökaivauksella:
"Hyvä juttu. Jos jokin kiinnostaa niin mitä sitä nyt ihmisiltä kieltämään. Olinhan itsekin kaivajana ennen opintoja"
Kuvassa norjalainen arkeologi Anne Stine Moe Ingstad. Smithsonian Institution, Flickr Commons

1 kommentti:

Elämän krestomatia kirjoitti...

Niin, Suomessa harrastajia käytetään kaivaustyövoimana, ja vapaaehtoisia on paljon myös muissa maissa esim. Euroopassa. Israelissa otetaan myös vapaaehtoisia, mutta suurimmaksi osaksi he joutuvat maksamaan kaivamisen ilosta. Lähi-idässä kaivaustyövoima on puolestaan paikallista väkeä, opiskelijat ja ammattiarkeologit toimivat sitten heidän valvojinaan, ohjaavat ja dokumentoivat. Lähi-idässä siirretään myös poikkeuksetta aivan toisenlaisia kuutiometrejä maata ja esim. keramiikkalöytöjä on suuremmilta kaivauksilta aina tonneittain :).