maanantai 15. elokuuta 2016

Mitä tarkoitti teurastamo naapuristossa?

Jo vuosi sitten huomasin mikropaikallishistoriallisen tarkastelualueeni lähistöllä teurastamon. Kuitenkin niin kaukana, ettei tullut mieleen ajatella asiaa kauempaa. Olisi todennäköisesti jäänyt kokonaan ajattelematta, ellei erään kirjaston Helsinki-hyllyä silmäillessäni olisi löytynyt vuonna 1983 julkaistu Töölö - kaupunginosamme.

Siinä oli julkaistu lapsuudenmuistelmat kahdelta mikropaikallishistoriallisen tarkastelualueeni vieressä asuneelta. Jo Anna Rissanen toteamus
Pitkin kapeaa Hesperian katua kuljetettiin karjaa jalkaisin asemalta Edsvikin teurastuslaitokseen eli lahtarihuusiin.
synnytti melko elävän (ja ikävän) mielikuvan tilanteesta vuoden 1900 paikkeilla. Se sai lisäväriä Leo Karjaginin muistelmasta:
Rauhallisia hetkiä ei ollut aamuisin, kun karjaa ajettiin rautatieltä teurastamolle. [...] Siinä huuto kävi, kun niitä hakattiin, kun eivät tahtoneet mennä vaan karkailivat omille teilleen. Siinä vedettiin hännästä ja potkittiin ja vähän väliä manattiin. 
Eikä tämä meno siis rajoittunut Hesperiankadulle, vaan lehmälaumaa on päivittäin kuljetettu myös esimerkiksi Hakasalmen huvilan ohi Läntistä Viertotietä.

Kolmas todistaja kuljetuksille löytyi Lauri Koskivaaran muistelmista Kun Helsinki oli nuori ja pieni (1968, s. 32)
Aivan erikoisesti ovat mieleeni jääneet jokapäiväiset teuraskarjan kuljetukset. Karjaa tuotiin Helsinkiin sekä maanteitse että rautateitse ja sitten edelleen tätä tietä Taivallahteen. Minulla on moniaita muistikuvia niin joukkokuljetuksista kuin yksittäistapauksistakin, jolloin lehmä tallusteli hevospelin takana tai yksinäinen mummu talutti ehkäpä peräti ainokaistaan rahan pantiksi. Nämä muistot eivät ole niitä hauskimpia - enempää kuin käynnit itse teurastamossakaan.
Teurastamossa käytiin peltikannun ja rahan kanssa hakemassa tuoretta verta, josta tehtiin veriohukaisia tai palttua.

Ei kommentteja: