sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Miten arkistomatkaan valmistaudutaan huonosti

Olin tämän viikon lopulla kaksi päivää Tukholman arkistoissa. Reissun valmistelut eivät menneet parhaalla mahdollisella tavalla, joten itselleni muistoksi ja muille mahdolliseksi opiksi läpikäynti.

Aloitin Megamokalla. Minulla oli ostettuna tarjousristeily, ajattelin, ettei yhdessä päivässä arkistossa mitään ehdi, ja ostin jatkoksi hotelliyön ja paluun. Tarkistamatta missä ja milloin arkistot olivat auki. Ei näin!

Vasta ostokseni tehtyäni menin Riksarkivetin sivuille tarkistaakseni aukioloajat ja sain sätkyn. Remontissa!

Kun jatkoin lukemista huomasin, että asiakaspalvelu remontin aikana on Krigsarkivetissa. Joka on pienen kävelyn päässä Siljan terminaalista eli alkuperäisellä tarjousristeilylläkin olisi voinut ehtiä tekemään jotain järkevää. Ja säästää pari sataa euroa. Pahus.

Remontikuvion takia asiakirjat pitää tilata etukäteen eikä päivän mittaan voi tehdä paikkotilauksia. Tämän takia tein ensimmäisen asian melkein oikein eli lähetin hyvissä ajoin tiedustelun Riksarkivetiin. (Tästä olisi tietenkin pitänyt aloittaa.) Sen lisäksi, että kysyin oliko jo tuntemani aineisto saatavissa Krigsarkivetin tiloihin, tiedustelin erään artikkelin kryptisen lähdeviitteen perään ja utelin mahdollisesti muuta aiheeseeni liittyvää.

Vastaus tuli parissa päivässä. Tärkein lähdeaineistoni ei ollutkaan Riksarkivetissa! Vaan Slottsarkivetissa, joka on auki vain tiistaisin! Tohelointini hintalappu kasvoi edelleen.

Ei auttanut kuin yrittää ottaa kaikki irti jo maksetusta matkasta. Tilasin Riksarkivetista kaiken mitä keksin ja kirjasin muistiin mahdolliseksi lisätekemiseksi Stadsarkivetin katsastamattomia materiaaleja. (Verkkosivuillaan on nykyään paljon ihania digitoituja korttihakemistoja.) Tarkistin myös kaupunginarkiston aukioloajat. Mutta unohtui tarkistaa osoite ja merkitä se mukaan otettavalle kartalle. Luotin muistiini, joka (kuten niin monta kertaa aiemminkin) petti ja otin monta ylimääräistä askelta Kungsholmenilla perjantaiaamuna. (Ennen Kungsholmenia olin tarkoituksellisella kiertoreitillä ja näin m.m. ekaa kertaa egyptiläiskuvioin koristellun kaupunginkirjaston. Kuva Fredrik Bruno, RAÄ)


Aivan nappiin ei mennyt siis juuri mikään (enkä edes ala kertomaan miten juoksutin kaupunginarkiston henkilökuntaa turhaan), mutta parempi näin kuin seisoa tumput suorana tuijottamassa Riksarkivetin remonttia.

Ei kommentteja: