Edellämainittuja kouluja moninverran tärkeämpi oli epäilemättä se, jota 1800-luvun keskivaiheilla piti "Mysmaakar-Karuliina". Hänen täydellinen nimensä oli Carolina Lindström ja oli hän syntynyt v. 1800.
Ennenkuin "Karuliina" rupesi opettajaksi, laittoi hän päähineitä, joita naiset siihen aikaan yleisesti käyttivät ja joiden nimenä oli "myssy ja stykki". Kun näitä lakattiin käyttämästä alkoi hän kehrätä hienoa pellavalankaa, jota hän sitten myi kymmenestä kopeekasta "dokilta".
Hän sai kuitenkin säilyttää "Mysmaakar" tittelinsä.
Tämän homman ohella alkoi "Karuliina" pitää koulua asunnossaan Salon sillan lähellä. Työhuoneessa oli suuri avoliesi, kiinteät penkit pitkin seiniä, pari pöytää ja tuoleja niiden ympärillä.
Ensi työksi saivat oppilaat harjotella lukemaan aapisen johdolla. Kun tämä tärkeä esitoimitus oli kunnialla suoritettu, luettiin ulkoa kaikki ne rukoukset, jotka olivat painetut vanhaan aapiskirjaan. Tässä hommassa kulutettiin vuosi. Toinen vuosi käytettiin katkismuksen alkupuolen ja kolmas vuosi katkismuksen loppupuolen ulkoa lukemiseen.
Lukuhommien ohessa annettiin opetusta kirjotuksessa. Olipa sellaisiakin oppilaita, jotka tulivat vaan "kirjotuskouluun". Kivitauluihin sai oppilas ensin harjotella mallin mukaan tekemään "puustavia". Kun hän oli saavuttanut tarpeellisen kypsyyden, sai hän ruveta kirjottamaan vihkoon ensin lyijykynällä ja sitten hanhensulalla, joka kastettiin "supstanssista" ja happamesta kaljasta valmistettuun "pläkkiin".
Edellisen lisäksi opetti "Muster-Karuliina" lapsia veisaamaan virsiä. Laskennossa riitti, jos taisi lukea luvut perättäin yhdestä sataan. "Muster" oli ankara kurin pitäjä. Mutta hän ei suinkaan käyttänyt rangaistuksia; ylen harvoin oli joku oppilas nurkassa. Parhaiten hallitsi hän persoonallisuudellaan. Pieninkin viittaus riitti hillitsemään oppilaan. Opetuksessaan koetti "Karuliina" olla mahdollisimman havainnollinen.
"Ei sinun pidä varastaman", opetettiin näin:
Kirjassa oli neliskulmainen ruutu. "Karuliina" sanoi sen olevan Jumalan varotuksen lapsille, ettei saa varastaa edes sokuripalaa, mikä valitettavasti etenkin lapsille sattuu.
Eräs tyttö oli kerran poissa koulusta. Oli näet kotona kylvetty nisuja ja hän pantu vartioimaan, etteivät varikset niitä söisi. Tyttö suri kovasti sitä, että täytyi olla poissa koulusta jopa siihen määrään, että hänet sinne seuraavana päivänä taas päästettiin.
"Missäs olit eilen", kysyi "Karuliina".
"Oli vareksi peljättämäss", vastasi tyttö itku kurkussa.
"Voi sinuas äiti, kun panet lapses vareksenpeljättimeks", sanoi "Muster".
Joka paikkaan ulottui "Karuliinan" huolenpito. Eräälle tytölle, jolla oli iso vatsa ja lyhyt hame ja joka sen vuoksi näytti jokseenkin epäesteettiseltä, sanoi hän: "Käske äitis laittama sul vähä pire hame".
Ahkerimpia oppilaita palkittiin. "Muster-Karuliina" antoi pari kopeekkaa ja lausui: "Mää annan test sul vähä, et sä saas Forströmskalt yhren pulla."
Forströmin matamilla näet oli Moisioon menevän tien varrella leipomo, josta sai tavattoman herkullisia parin kopeekan pullia.
Muster-Karuliinan opetustapa poikkeaa melkolailla silloin käytännössä olleesta. Hän ei pannut pääpainoa joutavalle ulkoluvulle; luettu piti myöskin ymmärtää. Oppilaiden tuli hänen koulussaan kasvaa oikeiksi ihmisiksi, jotka tietävät, mitä heihän pitää ja mitä ei pidä tehdä. "Karuliina" istutti heihin ennenkaikkea totuudenrakkautta ja ahkeruutta. Ja se ei ole suinkaan vähän.
Ne harvat, jotka enää tietävät Carolina Lindströmin opetushommista, kertovat niistä ihastuneina. Ehdottomasti täytyy tulla siihen tulokseen, että hän aina lähes neljännesvuosisataa pitkänä ajanjaksona, jonka hänen koulunsa oli toimessa, vaikutti paljon hyvää.
Kuva: Fyren 38/1902
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti