lauantai 27. helmikuuta 2016

Satunnainen sitaatti menneisyydestä

Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen Helsingin yliopistossa 1862 hyväksytyssä väitöskirjassaan Tiedot Suomen-suvun muinaisuudesta toteaa, että
Kuinka epä-vakaisiksi nyt katsottaneenkin kaikki tämmöiset sovitus-kokeet, ennenkuin tutkimus on lisännyt teko-asiain määrää, pysyy kuitenkin historiallisena totuutena, että Assyrialaisen sivistyksen alustana ja pohjana on ollut joku vanhempi Turanilainen eli — kuten useat tutkijat vakuuttavat — Suomen-sukuinen sivistys, joka on jättänyt selvimmän jälkensä Assyrialaisten kirjoitustapaan, mutta epäilemättä myöskin on vaikuttanut heidän kieleensä sekä koko heidän valtiolliseen ja uskonnolliseen elämäänsä.
Historialliset totuudet eivät ole pysyviä.

Kuvitus kirjasta Costumes of all nations via Wikimedia Commons.

Museaalista

1) Olin tiistai-iltana kuuntelemassa Bernadette Lynchin esityksen The Museum As Contact or Conflict Zone?. Hän rinnasti museoiden "mukaanottavan" (participatory) yleisötyön kehitysmaayhteistyöhön, jossa antajalla on hyvät tarkoitukset, mutta valta ja odotukset kiitollisesta vastaanotosta. Saajasta tehdään riippuvainen avusta. Ja kas, museoiden yleisötyön tarkoitus lienee "sitouttaa" kävijät?

Britanniassa keskustelu julkisella rahalla ylläpidettävistä museoista johti ajatukseen, siitä, että kansalaisilla oli oikeuksia niiden suhteen. Tästä on syntynyt haastetta, konflikteja, väittelyä ja vuoropuhelua, jotka Lynch näki hyvänä asiana. Mutta kun hallinto on päättänyt tuoda talouden rinnalle mittariksi hyvinvoinnin, museoiden odotetaan tuottavan "onnellisuutta" eli ristiriitoja ei tuoda esille ja museot voivat jatkaa hyvin perinteisellä tavalla.

2) Topelius kuvaa päiväkirjassaan (Kootut teokset XIII, 1932 s. 585-586) käyntiään 14.2.1839 Yliopiston museoissa. Mukanaan oli äitinsä, sisarensa ja muutama muu.
Molemmissa museoissa - "oi kuinka kummallisia otuksia, ja linnut! ja apinat! ja hirvi! ja mammutinhammas!" ja paljon muuta. [...]
Senjälkeen Merkillisyyshuoneessa, katsoimme Tsaari Pietarin talon nurkkaa, kun hän rakensi Pietaria, persialaisia aseita ja Etelämeren pukuja ym. roskaa. 
3) Kirsti Mannisen kirjoittama ja Inge Löökin kuvittama Museohiirten aikamatka (2010) oli erikoinen lukukokemus. Kaksi hiirtä lensivät päivänvarjolla kierroksen Itä-Uudenmaan museoissa sekoittaen aikatasoja niin, että menin täysin sekaisin.

Tarkoituksena lienee ollut, että lasta museoon viedessä voidaan palauttaa mieleen kyseinen kirjan tarina ja etsiä siinä esiintynyt esine tms. Tai että lapset alkaisivar ruikuttaa pääsyä museoon? Tämä ainakin toimi, sillä aion pyrkiä käymään joissakin Itä-Uudenmaan museoissa ensi kesänä.

4) Opinnäytteitä
5) Ja muuta

perjantai 26. helmikuuta 2016

Sanomalehdistä 1600-luvulla

Petter Sundin maailmaan päästäkseni tartuin uudelleen 1600-luvun sanomalehtiin. Paikallishistorialliseen hupailuun en kaivannut tietoa siitä kuka ja missä lehteä tekivät ja lukivat, mutta jos aion heijastaa sen tarjoamaan tietoa Helsinkiin, niin tämä taustoitus on välttämätöntä. Nähtiinkö täällä koskaan yhtään numeroa?

Se, että sanomalehtien olemassaolo selvisi minulle vasta digitointien löytämisen myötä, kertoo niiden näkymättömyydestä suomalaisessa historiankirjoituksisessa. Tiedustelin syvällä 1600-luvun tuomiokirjoissa olevalta tutkijatuttavalta oliko hän koskaan huomannut niistä puhuttavan ja vastaus oli ei.

Ruotsalaisen Forskning & Framsteg -lehden artikkelissa on maininta, että pienehkön Arbogan kaupungin raatimiehet tilasivat useita lehtiä, sekä koti- että ulkomaisia. Den svenska pressens historia I (2000) puolestaan tietää, että Falunin raatihuoneella 1665 luettiin painettuja ruotsalaisia ja saksalaisia uutislehtiä sekä käsinkirjoitettuja Tukholmasta. Vuonna 1675 siellä päätettiin lukea lehdet ääneen, jotta kaikki olisivat niiden sanomasta tietoisia.

Valitettavasti nämä anekdootit ovat ainoita, joista saa käsitystä lehtien levikistä ja lukemisesta. Ruotsin lehdistöhistoriaa kirjoittanut osaa kertoa lehden tilaamisesta ja sen maksuttomasta postikuljetuksesta, mutta ei painosmääristä. Onko todennäköisempää, että yhtään lehteä ei tilattu Suomen puolelle, vai että niitä nähtiin postireittien kaupungeissa? Että täällä ei ollut kiinnostusta ulkomaan uutisiin vai että oli?

Ruotsin lehdistöhistoriasta opin, että painetut sanomalehdet, joihin oli koottu ulkomailta saatuja tietoja, eivät putkahtaneet tyhjästä mediavalikoimaan. Jo keskiajalla kirjoitettiin vastaavia käsin. Painotekniikan myötä syntyivät lentolehtiset, jotka ovat hyvin lähellä ensimmäisiä sanomalehtiä.

torstai 25. helmikuuta 2016

On aika unohtaa Satakunda

Minä olen luullut, että Satakunta on ruotsiksi Satakunda. Ei harmainta aavistustakaan onko näin jossain opetettu, vai olenko vain nähnyt kirjoitusmuodon jossain ja vetänyt johtopäätöksen. Jonka perusteella olen mutissut monta kertaa vihaisesti nähdessäni ruotsinkielisessä tekstissä muodon Satakunta.

Rinnakkaiset muodot tulivat eilen illalla esille selaillessani Lundin yliopiston kirjaston kuvakokoelman asiasanoja:
Satakundassa oli Rauman kartta ja Satakunnassa Porin. Tuskin kyse on kuitenkaan Rauman giälen kunnioituksesta, joten heitin Twitteriin ihmettelyn. Kukaan ei tarjonnut varmaa totuutta, mutta ainakin yksi oli kanssani epävarma.
Kahden ihmisen elämän helpottamiseksi oli jo syytä ottaa yhteyttä lahden taakse, josta tuli yksiselitteinen vastaus:
Jäljelle jää mietintä sitä, millä voimalla satakuntalaiset ovat saaneet ruotsalaiset omaksumaan oman nimensä saamatta hämäläisten tapaan aivan toisen nimityksen ruotsiksi.

Suomen historiaa lapsille - osa n+1

"Mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin. Kertoisinko köyhyyden, laudat eessä ovien?" Miksi ihmeessä, kun voi hehkuttaa kokonaisen kirjan verran pakolla sotatantereelle vietyjä miehiä? Eli urheiden soturien urotöitä.

Roope Hollménin teksti kirjassa Hakkapeliitat (2006) vaikuttaa asiantuntevalta ja googlailun perusteella mies on maisterin tutkinnon historiassa suorittanut. Otsikon mukaisesti fokuksessa ovat hakkapeliitat, mutta mukana on myös ripaus elämää Tammelassa, jonka hakkapelittatapahtumassa kirjaa on ehkä myyty?

Mutta vain ripaus ja kun kyseisiä sivuja luki huomasi, että talonpoikien elämässä "vuode saatettiin sijata" ja "tehtiin kankaita". Aktiivisia toimijoita olivat talonpojat, härkä ja sika. Johonkin olisi mielestäni mahtunut maininta siitä, että naisetkin tekivät asioita ja sotamiesten lähdettyä vähän ylimääräistäkin. 

Myöskään Ruotsin armeijan mukana kulkeneista naisista ei ole puhetta, mikä on ymmärrettävää, kun kyse on lastenkirjasta. Jossa ainoa naispuolinen henkilö kuvituksessa siis tämä:

Sanna Luotosen kuvitus ei pyri realismiin ja tietoinen irtiotto lienee vain hyväksi.

Samoilta tekijöitä on ilmestynyt Merirosvoja Itämerellä (2005).  

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Turun lasareetin potilaat vuonna 1766

Neljä vuotta sitten listasin Turun lasareetin potilaista perustuen ruotsinkieliseen sanomalehteen. Kotuksen Vanhan kirjasuomen korpuksen kokoelmaan Asetustekstejä 1700-luvulta sisältyy vastaava luettelo "Seurawaiset owat Wuonna 1766 ulosmennet Turun Lazaretistä" sekä tilastot siltä sekä aiemmilta vuosilta.
Monet ovat parantuneet? Maininnat parantumisesta täytynee lukea skeptisesti, vaikka hoitona oli jopa "electriceraminen"! Listassa on muutama huulihalkion korjaus, jotka voinee ottaa tosissaan, sillä leikattiinhan ainakin Tuomas Ragvaldinpoika onnistuneesti vuonna 1763.

Vuoden 1766 potilaat:
  • Pijca Lisa Simonin Tytär Nerpisistä, caatuwaisen taudin caldaisilda temmauxilda waiwattu; pojeslähteisänsä jotakin parembi.
  • Trengi Jacob Johannexen Poica Wichtisistä ruummin madon canssa nänäsä, läxi pojes auttamata.
  • Trengi Jacob Thuoman Poica samasta pitäjästä toiselda puolelda perätin halwattu; taisi electriceramisen jälken käydä ja lijcutta kättänsä; ylitzewoitti myös kapinsa.
  • Trengi Jacob Thuoman poica Rymmättylästä, cuiwan löylyn ja caihen canssa silmäsä; tuli paremmaxi.
  • Piltti Erik Erikin poica Carunasta lijan canssa cannasa; parani.
  • Soldatin waimo Anna Antin tytär Birkalasta, Eläwäildä waiwattu jalca-pöydäsä; parannui.
  • Pijca Lisa Thuoman tytär Turusta sisällisildä taudeilda waiwattu; ei tullut paljon paremmaxi.
  • Talonpojan poica Salomon Matin poica Esbosta luun lahoimiselda waiwattu; pojesläxi terwenä. [Espoossa haudattu 25.2.1777 34-vuotias "Kyrckf. Salomon Mattsson"]
  • Talonpojan poica Hendric Matin poica Paraisista, rinnan ahdistuxen, yskän, sydämmen hyppämisen ja oxemusten canssa; sai jongun liewityxen.
  • Talonpojan poica Matti Jacobin poica Wehmalda, lialda silmänlaudasa, ynnä pääntaudilda ja märjäldä corwasa waiwattu; parannui.
  • Pijca Maja Josephin tytär Uudenkircon pitäjästä, aukemein ja ajettuiden jalcain canssa; parannui.
  • Talonpoica Marcus Pietarin poica Taiwassalosta, monda wuotta heickolda maolda ja cuckonnuoralda waiwattu; ylosläxi yhtäläisnä.
  • Yxi Waimo Esbosta kuppataudin ja pojesmädändynen suunlaen canssa; parannui.
  • Pijca Lisa Johannexen tytär Nawosta, mätäcontinen; parannui joxikin.
  • Pijca Greta Michelin tytär Nawosta, aukeneilda jalwoilda waiwattu; parannui.
  • Waimo Anna Hendrikin tytär Hollolasta, ajettuiden jäsenitten canssa; tuli joldisesti autetuxi.
  • Trengi Johan Johannexen poica Korposta, sywillä mätähaawoilla, (Fistulae) Longon ja ristiluun päälle; ulosläxi yhtäläisnä.
  • Torparin poica Hendric Johannexen poica Somerosta, umbi-capin canssa, ulosläxi terwenä.
  • Pijca Lena Simonin tytär Sahlosta, luun mädättäwäisten haawain canssa; ulosläxi samancaldaisna.
  • Piltti Michel Michelin poica Perniöstä, cuiwan capin canssa; ei ollut wielä poislähteisänsä juuri terwe.
  • Torparin Waimo Brita Erikin tytär Nousiaisista, monen wuotisen silmäwuoron canssa; oli pojeslähteisänsä jotakin parembi.
  • Coulupoica Jacob Åhrsröm Turusta cowan risaisen ajoxen canssa corwan juuresa; ulosläxi samancaldaisna. [Turussa kuoli 26.1.1767 17-vuotias "Tobaksspinnaren lärlingen Jacob Åström"]
  • Piltti Anders Yrjän poica Wesilahdesta, usemman sywän mätähaawan (Fistulae) canssa reidesä jotca owat ollet monda ajastaicaa; pojeslaskettin samancaldaisna.
  • Talonpoica Bertil Matin poica Tammelasta, seitzemän ajastaicaa wesi ahmalda waiwattu tuli melkiän autetuxi.
  • Carjan paimen Michel Thuoman poica Laitilasta, monenwuotisen wesiahman, ynnä weren oxemusten canssa, ulosläxi jotakin parembana.
  • Pijca Maja Hendrikin tytär Nawosta, näännyttäwäisen polttotaudin ja Friselin canssa; parannui.
  • Torparin waimo Maria Antin tytär Paraisista awoimein jalcain ja ajettunein jäsenitten canssa; parannui.
  • Yrtitarhancorjaja Otto Hak Paraisilda, lijan canssa suunpiellesä; parannui.
  • Sepän trengi Anders Pietarin poica Tammelasta, poickimurretun käsiwarren canssa; parannui.
  • Fiskari Johan Johannexen poica Raisioista, luukleinin canssa käsisä ja jalwoisa; parannui.
  • Timmermanni Michel Antinpoica Turusta; näännyttäwäisen polttotaudin canssa; cuoli.
  • Pijca Greta Simonin Tytär Perniöstä, cowan kynsillisen canssa; sai jongun liewityxen.
  • Soldati Jacob Klowerström Uudenkircon pitäjästä, puolelda siwulda halwattu; tuli jotakin paremmaxi. [Kalannissa kuoli 31.3.1774 36-vuotias "G:a Sold. Jacob Klöverström" ]
  • Trengi Heneric Johannexen poica Laitilasta, luiden cowan särkemisen canssa seljäsä, ynnä pistotaudin canssa; pojesläxi yhtäläisnä.
  • Torpari Immanuel Hirfwisalosta wesitaudin ja puhallusten canssa maosa; pojesläxi yhtäläisnä.
  • Oppipoica Hans Lowander Turusta Täwyn poltten, ynnä awoimein jalcain canssa; parannui.
  • Flicka Maja Hendrikin tytär Turusta, särkewäisten polwein canssa; parannui.
  • Piltti Matti Carlen poica Mynämäestä, caihen canssa silmäsä; parannui.
  • Piltti Michel Martin poica Uudesta kirckosta, pitkällisen punataudin ja ruummin ajoxen canssa; parannui.
  • Yxi Flicka Carjalan pitäjästä kuppatautinen haawain canssa nänäsä; parannui.
  • Waimo Lena Johannexen tytär Paimiosta, poltten canssa kädesä; parannui.
  • Skrifwarin waimo Stina Matin Tytär, St Martilan pitäjästä, halwattu; tuli wähän paremmaxi.
  • Talonpojan tytär Hebla Hendrikin tytär Wehmalda, capin canssa, parannui.
  • Trengi Matti Christerin poica Halikosta, ajettuiden jäsenittencanssa; tuli jotakin paremmaxi.
  • Trengi Matti Yrjän poica Laitilasta caatuwaiselda taudilda waiwattu; tuli arwollansa paremmaxi.
  • Yxi Pijca Tyrwäjästä, Cuppataudin canssa; parannui.
  • Trengi Matti Jacobin poica Nawosta, ammutun käden canssa, johon myös polde oli tullut; parannui.
  • Flicka Caisa Hendrikin tytär Nummelda, pään wimmauxilda waiwattu; parannui.
  • Yxi mies Tyyköstä, sywän mätähawan, ynnä luun lahomisen ja cuppataudin canssa; parannui.
  • >Leskiwaimo Maja Stefanin tytär Taiwassalosta, wesiahmen canssa; ulosläxi auttamata.
  • Yxi Pijca Turusta, cuppatautinen joca myös rascas oli, ja wijmeisellensä; parannui.
  • Talonpoica Johan Erikin poica Nawosta, ruumin madolda cowasti waiwattu; ulosläxi auttamata.
  • Piltti Anders Erikin poica Nousiaisista, catuwainen ja ynnä heickopä; ulosläxi auttamata.
  • Pijca Brita Erikin tytär Paraisista, luukleinin ynnä pahan tawaisen luun-haawan canssa; parannui.
  • Trengi Jacob Jacobin poica Korposta, wesi-ahman canssa; tuli jotakin paremmaxi.
  • Pijca Anna Johannexen tytär Wehmalda, jalcain haawoilda, Rindataudilda ja jäsenden särkemiseldä waiwattu; sai joldisengin awun.
  • Yxi pijca Tenalasta umbicapinen ja cuppatautinen; parannui.
  • Porwari Hendric Nyman Christinasta, heickopää; ulosläxi auttamata.
  • Talonpojan waimo Maja Yrjäntytär Tenalasta, puolihalwauden, suonenwedon ja pääntaudin canssa; parannui.
  • Talonpojan poica Thuomas Matin poica Huittisista, Cuckon-nuoran ja matoin canssa; parannui.
  • Talonpojan waimo Brita Johannexen tytär Mynämäestä, pienden matoin ynnä pacotusten canssa etc.; parannui.
  • Yxi mies Messukylästä, ynnä waimonsa, wijden lapsensa ja pijcansa canssa, caicki cuppatautiset; parannuit.
  • Flicka Lisa Simonin tytär Mynämäestä, halkeimen huulen canssa; parannui.
  • Talonpojan poica Johan Matin poica Pungalaitumelda luukleinin canssa; parannui.
  • Nuori Trengi Jonas Matin poica Korposta, werinuotan canssa silmäsä; parannui.
  • Pijca Stina Gyöstän tytär Nawosta aukemein jalcain ja waimollisten menoin canssa waiwattu; parannui.
  • Talonpoica Matti Matin poica Tammelasta, cowasti ruumin madolda waiwattu; ulosläxi auttamata.
  • Trengipoica Hannu Thuomanpoica Korposta, halwattuin ja särkewäisten jäsenitten ynnä corwain soittamisen canssa; parannui.
  • Pijca Stina Simonin tytär Somerosta, heickonäköinen silmä-Carwain carruttamisesta molemman silmäin päälle; parannui.
  • Maanbyggmästari Matti Holmström Finströmistä, caatuwainen; uloslaskettin.
  • Trengi Eric Judan poica Huittisista, mätäcontinen; parannui.
  • Sepän poica Jonas Nyman Raumalda cuiwettumiselda waiwattu, ynnä cangeuden canssa polwisa; tuli melkiän autetuxi.
  • Dragonan waimo Susanna Rymmättylästä, keskensaamisen jälken waiwattu wesitaudilda, watturilda ja wihahawailda; cuoli. [Rymättylän haudatuissa 17.7.1766 kuollut 31-vuotias "h:u Susanna Mauritzsdr Pajeng", jonka aviomies "Drag. Albrecht Åkerberg."]
  • Piltti Eric Matin poica Mascusta, pistotaudin jälken waiwattu märkä-ajoilda ja wesitaudilda rinnasa etc. cuoli.
  • Talonpojan poica Simon Yrjän poica Loimajoelda, toiselda siwulda halwattu; ulosläxi jotakin parembi.
  • Inspector Holmenin waimo polttotaudin ja sen päälle seurawaisen keldataudin canssa; parannui.
  • Pijca Greta Erikin tytär Korposta watzataudilda ja waimollisilda menoilda waiwattu; ulosläxi yhtäläisnä.
  • Soldati Bernhard Möller Helsingistä, joca cauwan aicaa on ollut täwytaudilda waiwattu, mutta nyt saanut täwyn poltteen; parannui wimmein mainitusta taudista. [Helsingin haudattujen listan mukaan "Serg: Berndt Möller" kuoli syöpään 68 vuotiaana 27.8.1787] 
  • Schoulu poica Simon Wikman Turusta, waiwattu wuotawaiselda ajoxelda corwasa ja pukamalda käsiwarresa ynnä umbi-capin canssa; parannui.
  • Piltti Gustaf Uotin poica Swänsk Nawosta, poickimurretulla jalaalla; parannui. 
  • Pijca Brita Johannexen tytär Turusta, luunlahomisen canssa, parannui. 
  • Piltti Michel Erikin poica Turusta, särkewäisen polwen canssa; parannui.
  • Wijsi hengee Messukylästä Huowitaudilla waiwatut; parannuit.
  • Talonpojan poica Hendrich Matin poica Paraisista, wesitaudilda coco ruumisans waiwattu; parani.
  • Soldatin waimo Lisa Spinnihuonesta märkähaawain canssa ylitze coco ruumin; parannui.
  • Pijca Lisa Antin tytär Turusta polttotaudilla waiwattu, ynnä mätähaawan canssa ristiluun päälle; parannui.
  • Flicka Maja Hendrikin tytär Perniöstä, halkian huulen canssa; parannui.
  • Talonpojan waimo Anna Hendrikin Tytär Marian Kirckost pitäjästä polttotaudilda waiwattu ja hullupää; parannui. 
  • Talonpojan tytär Maja Matin tytär Nawosta, täwyn poltteen canssa etc. cuoli.
  • Talonpojan tytär Maja Matin tytär Rymmättylästä, särkemisen canssa jäsenisä ja heickopää; ulosläxi yhtäläisnä.
  • Pijca Maja Simonin tytär Sawosta luunlahomisen canssa isosa warpaasa; ulosläxi yhtäläisnä, sentähden ettei hän andanut pojesotta mainittua warwastansa.
  • Yxi pijca Messukylästä Kuppataudin canssa; parannui. 
  • Flicka Anna Swarthafra Mynämäestä, joca ei tainnut pideltä wettensä ja ilman sitä waiwattin silmän wuorolda; parannui. 
  • Flicka Greta Ingmark Helsingistä, rinnan poltteen ja wesitaudin canssa; parani. 
  • Mies Eric Johannexen poica Tyrwäjästä waiwattu wesiahmalda ja heickonäköinen silmäcarwain carruttamisen tähden; paranni. 
  • Talonpojan tytär Anna Abrahamin tytär Tammelasta, aiwan heickosilmäinen, tuli wähän paremmaxi.
  • Leskiwaimo Maja Johannexen tytär Hallickosta, waiwattu ruumin madolda silmän culmasa; ulosläxi yhtä wiheljäisnä. 
  • Pijca Anna Antin tytär Kiscosta, camalain rupein canssa otzasa etc. parannui.
  • Flicka Lisa Matin tytär Mynämäestä ajoxen haawain canssa cannasa; parannui.
  • Leskiwaimo Greta Swarthafra Mynämäestä, wuoron cansa silmäcarwain carruttamisen tähden; parannui. [Huom, ylempänä sama sukunimi samasta seurakunnasta]
  • Dragona Hendrich Birckman Marian Kirckon pitäjästä, joca pistoxen jälken oli saanut täwytaudin; tuli wähän paremmaxi. [Maarian haudatuissa "Drag. Henrich Biörkman", joka kuoli 23.11.1766]
  • Trengi Carle Yrjän poica Paraisilda, aiwan werisillä luun mädättäwäisillä haawoilla; ulosläxi yhtäläisnä.
  • Piltti Anders Thuoman poica Mynämäestä, cowan ja ison maon canssa, joca myös työllästi wetensä pidätti, parani enimmästä osasta.
  • Skepparin Söderbergin waimo Turusta, pitkällisen watzataudin canssa; parannui sijttä taudista.
  • Drengi Carle Jacobin poica Wichtisistä, pitkällisen weren juoxun ja watzataudin canssa; parani.
  • Pijca Brita Yrjän tytär Nousiaisist alinomaisen pääntaudin ja sijtä caswanen Caihin canssa silmäsä; tuli jotakin paremmaxi.
  • Pijca Maja Yrjäntytär Uudesta kircosta, longon särkemisen canssa; parannui.
  • Piltti Gustaf Hendrikin poica Pälkäneldä, silmän-wuoron ja polttotaudin canssa; ulosläxi ilman näön parannusta.
  • Talonpojan poica Johan Simonin poica Wehmalda; lijan canssa caulasa; parani.
  • Yxi waimo Helsingistä cuppatautinen; parannui.

tiistai 23. helmikuuta 2016

Mitä minä sanoinkaan eli painovapauden hyväksi toimimisesta

Lahden historiapäivistä kirjoittaessani totesin, että suomalaisella painovapauden juhlavuoden sivustolla Anders Chydenius oli turhan painokkaasti framilla. Samaan asiaan oli herätty Ylellä, mutta ei lähdetty Lahdessa kuullun Jonas Nordin jälkiä seuraten laajentamaan painovapauden kehitystä, vaan kaivettiin esiin toinen suomalainen sankari: Peter Forsskål. (Koska asiat linkittyvät monin tavoin, hänen elämäänsä ja sukutaustaansa on tutkinut äitini pikkuserkku Marjatta Rautiala, ja Peterin isän mainitsin blogissa aivan äskettäin.)

Peter Forsskålin roolista painovapauden suhteen on jo oma sivustonsa. Sieltä selviää m.m. se, että miehellä on katu Tukholmassa, mutta Kansalaisen karttapaikan perusteella ei missään Suomessa.

Verkossa kerrotaan myös Forsskålin ensimmäisenä kuvailemista kaloista, joita näkee Maltan rannikolla. Arvatkaapas, mille saarelle matkustan tänä keväänä. Forsskål kartoitti myös kasvillisuutta ja Tanskan luonnonhistoriallinen museo on kuvannut näytteitään verkkoon. Oheinen kuva  Europeanasta lisenssillä CC BY-NC-SA.

Forsskål matkusti Arabian niemimaalle, mikä yllätti, sillä Wallinista puhutaan niin paljon, että luulin hänen olleen ensimmäinen kävijä. Tauti tappoi Forsskålin Jemenissä 21-vuotiaana (eipäs kun 31-vuotiaana, ks. kommentti). Hän aloitti yliopisto-opintonsa 10-vuotiaana.

Suomalaista kansanviisautta kuviteltuna

Kokoelmassa The Winter's Wreth for MDCCCXXX, a collection of original contributions in prose and verse (1830) on Dr. Bowringin tarina Respice Finem, jossa viitataan Suomeen ja suomenkieliseen kansanrunouteen. Wikipedian ja verkkoartikkelin mukaan John Bowring osasi monia kieliä ja kirjoitti erityisesti kansanrunoudesta. Matkustamista ulkomaille ei mainita, mutta kirjasta Autobiographical recollections of Sir John Bowring (1877) selviää, että hän oli talvella 1819 Pietarissa ja kotimatkallaan kulki Suomen kautta.

Mahdollisesti minämuotoisella kertomuksellaan siis on jonkinlainen kosketus todellisuuteen. Sen kertoja kuulee ulos asti suomalaisesta asumuksesta runonlaulannan:
(Suomen Kansan Vanhoissa Runoissa sama pätkä on osa Tulen syntyä (3221. Savo. Arvidsson ja Crohns 486: 11 n. 1. -[1815-20]))

Kertoja astuu tupaan sisään. Laulun loputtua saa orrelta kuivaa leipää (mikä tarkoittaisi, että kalevalamittaista runonlaulua olisi harrastettu 1800-luvun alussa läntisessä Suomessa). Ulkoisesta karuudesta huolimatta asukkaat vaikuttavat tyytyväisiltä. Vieras kysyy miten se on mahdollista ja runoa lausunut isäntä vastaa:
"Easily," he answered; "the recipe is simple enough. I don't grieve for that which I cannot mend by grief, nor allow any source of enjoyment to pass away unenjoyed; so by making as many pleasures, and as few pains as possible, I manage, as every body may, to keep up a pretty hand-some stock of every-day happiness. We have a Finnish proverb which says 'Dont waste your tears.'" 
"Aye," said I, "but in this seclusion, far from the interruptions of the world,—its toils and vanities, its jealousies and hatred"— 
"Not so fast," he retorted; "we have had our portion of adverse visitations. The invading stranger has possessed himself of our wealth, and oppressed us with his foreign ordinances. What then? We resisted as long as we could; but what can the little streamlet do against the mountain torrent? We did what we could, and have now only to hope,—and hope, let me tell you, friend, is everlasting sunshine." 

maanantai 22. helmikuuta 2016

Neidit Gyllenhjerta ja tuhopoltto Uskelassa vuonna 1664

Tuomiokirjoja läpilukenut Jully Ramsay kertoo artikkelissaan Fordomsdags i Bjerno (Finskt Tidskrift 1903) Perniön ja sen ympäristön aateliston sattumuksista. Mielenkiintoisten tapahtumien lisäksi tekstissä kiinnitti huomiota monet tutut nimet, sillä osalla oli yhteyksiä Kokemäelle ja yksi omisti minua edelleen vaivaavan Pahkvuoren (ks. Pahkvuoren arvoitus ja Olof ja Pahkavuori kovien kansien välissä).

Pahkvuoren omistajan Johan Gyllenhjertan kolme naimatonta tytärtä toimivat Ramsayn mukaan 1600-luvun puolivälissä monissa luottamustehtävissä kuten omaisuudenarvioinneissa ja kuolinvuodetunnustusten todistajina. Ramsay ei artikkelissaan nimeä naisia, mutta rälssisukujen tutkimuksessaan mainitsee, että vuonna 1665 naimattomia olivat Katariina, Margareta ja Maria.

Skoklosterin linnassa säilyneet 1640-luvun kengät eivät varsinaisesti liity tarinaan.
(Valokuva Göran Schmidt, Wikimedia Commons)

Yksi sisarusten saama/ottama tehtävä oli Uskelan Pärnäspäässä vuonna 1663 kuolleen majuri Henrik Möllerin vaatevaraston arvon arviointi. (Möllerin äiti Margareta Juusten oli sisarusten äidin puoleinen sukulainen ja Möllerin leski Gyllenhjerta.)

Ilmoituksen arvioijien tulosta vastaanotti Pärnäspäässä tilan vouti vaimoineen. Heille tuli suuri hätä, sillä kuluneen vuoden aikana he olivat rapistuneen seinän kautta tyhjentäneet huoneen, jossa majurin jäämistöä säilytettiin. Pimeyden tullen he tekivät saalistaan nyytin ja upottivat sen merenlahteen. Sitten he sytyttivät talon, joka paloi poroksi. Tuhopoltosta ei tullut murhapolttoa, sillä pariskunta pelasti Margareta Juustenin ikkunan kautta.

Neidit Gyllenhjerta saapuivat seuraavana aamuna ja näkivät pelkkää tuhkaa. Joku epäili jotain ja vouti vaimoineen vietiin kihlakunnanoikeuden eteen, missä he oitis tunnustivat. Vaatteita he eivät voineet palauttaa, sillä merivirta oli ne vienyt. Jos tämä pitää paikkansa, meren pohjassa voisi olla 1600-luvun solkia ja nappeja löydettäväksi.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Mynämäeltä Kuninkaalliseen linnaan, Paraisilta myllyyn

1780-luvun Tukholmaa Johan Fredrik Martinin vesivärimaalauksessa. (RAÄ, Flickr Commons)

Se, että suomalaisia päätyi Ruotsiin 1700-luvulla ei ole mikään uutinen. Silti jaksan viehättyä sanomalehden Inrikes tidningar 7.4.1777 ilmoituksesta, jossa kuulutetaan Tukholman Kuninkaallisessa linnassa piikoneen Regina Strömin perillisiä, joiden pitäisi asua jossan Mynämäen suunnalla. Josta Reginakin ehkä lähtenyt?
Arkisemmalta kuullostaa Paraisilta lähtenyt Johan Nygren. Hän oli ehtinyt olemaan torpparina 20 vuotta ja myllärinä sitten 14 vuotta. Hän kuoli Ruotsin puolella 6.11.1789 ja leskensä kuoltua pian tämän jälkeen kuulutettiin perillisiä sanomalehdessä Inrikes tidningar 21.3.1791.