Historian faktabaari

Viimeisimmän Tukholman reissun metromatkalla bongasin museomainoksen lisäksi kanssamatkustajan kädessä Metro-lehden, josta näkyi kiinnostava otsikko Expert: Det är väldigt vanligt med historiska missförstånd. En saanut printtilehteä omiin käsiini, mutta kuten linkistä näkyy, löysin sen verkosta.

Otsikon ekspertti on Historiska museetin pedagogi. Hänestä yksi suurimmista väärinkäsityksistä historian suhteen on se, että luullaan historiasta olevan hyvät tiedot. Ei yksittäisillä ihmisillä vaan yleensä. Mutta jäljellä on vain siruja ja todisteet useimmista asioista ovat kadonneet, toteaa Anna Westerberg Davidson. Hyvä pointti.

Jutulla puffattiin Metron ja Historiska museetin videosarjaa, jossa tätä kirjoittaessani on ilmestynyt 5 osaa. Ne eivät todellakaan räjäyttäneet tajuntaani, sillä aloituspätkä oli Nej, vikingahjälmar hade inte horn. Argh... pitääkö viikinkypärien sarvia todellakin vielä jankata? Tuoreessa BBC:n More or less -jaksossa todettiin, että yksi syy, että faktojen korjaus on vaikeaa, kun ensin on aina mainittava se, mikä ei ole totta.

Tuskin kenelläkään viikinkien kypäräsarviin on niin suuria tunteita kiinnittynyt, että tämä estäisi uuden tiedon omaksumista? Tunteista voi sen sijaan olla kyse Metron jutussa mainitussa uskossa ikiaikaiseen (tai ainakin yli tuhatvuotiseen) Ruotsiin. Tätä aihetta sivusi video Nej, Erik XIV var inte den fjortonde kung Erik.

Historiska museetin olen muutamaan kertaan kiertänyt, joten jaksot Nej, så här gick inte Karl XII:s likfärd till, Nej, så här gick det inte till när danskarna invaderade Gotland 1361 ja Nej, stenåldersmänniskan från Barum var inte man eivät päässeet yllättämään. Jälkimmäisestä kyllä heräsi ajatuksia.

Suomesta ei ole (luiden säilymättömyyden vuoksi) vastaavaa keissiä ja hautojen sukupuolitus esitetään minusta usein hyvin suoraviivaisesti esineiden perusteella. Esimerkiksi Kalmistopiirin kirjoituksessa Sukupuoliroolit menneisyydessä: Tiedetäänkö kuka oikeasti metsästi? Sami Raninen toteaa "Suomessa asiaa valaisevat erityisesti rautakauden hautalöydöt, joissa nuolenkärkien ja keihäänkärkien kaltaiset löydöt selvästi keskittyvät miehenhautoihin." Mutta mistä tiedämme sen olevan miesten hauta...

Myöhemmin julkaistussa Heli Etu-Sihvolan kirjoituksessa Queer–arkeologia – kummajaisesta osaksi uutta holistista tutkimussuuntausta? todetaankin, että "Esinekeskeisyys on ongelmallista sukupuolta ja erityisesti seksuaalisuutta tutkittaessa". (Antropologisen näkökulman aiheeseen tarjoaa Antroblogin video Kulttuurishokki: Esihistorialliset sukupuoliroolit.)

Jos vastaavia itsestäänselvyysvideoita tehtäisiin Suomen historiasta, mitä väärinkäsityksiä niissä käsiteltäisiin? Mieleen ei tule mitään yhtä helppoa ja naurettavaa esimerkkiä kuin viikinkien sarvet. Vai uskovatkohan ihmiset yleissti, että karjalanpiirakoita oli vain yhtä mallia ja niissä kaikissa aina riisitäyte?

Useimmat yleiset väärinkäsitykset ovat niitä kansallisen menneisyyden luontiin käytettyjä, jotka herättävät tunteita. Ei, Suomen kansa ei ole "aina" ollut olemassa. Ei, Suomen kuningaskunnasta ei ole mitään luotettavia todisteita eikä lähteitä.

Twitter-joukkoistuksesta pari lisää

@RittisMaria @K_KM_K @tkoola "Ruotsalaiset toivat kristinuskon Suomeen ristiretkillään"

— FVM (@FVM__) April 17, 2017

@K_KM_K Hakkapeliitat? Aikalaistodistaja William Wattsin mukaan Kustaa Aadolfin suomalaiset sotilaat olivat tottuneempia lapioon kuin miekkaan.

— Olli Bäckström (@OlliBackstrom) April 17, 2017

Ja Facebookista tuttavani kontribuutio: "EI OLLUT MITÄÄN RUOTSI-SUOMEA." Lähihistoriasta mainittiin jatkosodan aloitus ja yhteistyö saksalaisten kanssa. Näistä kaikista on tietenkin kirjoitettu monta koostetta ja analyysiä. Oli vain niin, että kun keskityin ihmettelemään ruotsalaisten älyttömyyttä, unohdin omat ongelmamme.