keskiviikko 23. elokuuta 2017

Se tavallinen tarina

Pohjan-Tähdessä julkaistiin 19. ja 26.9.1866 J. Haanpään teksti Sulhoin vaali, joka vakuutetaan tosi tapaukseksi.
K— n seurakunnassa etelä-puolella Oulun lääniä oli menneellä ja tällä vuosikymmenellä kookas, soreva-vartaloinen nainen; kasvonsa erinomasen kauniit olematta, osoittivat lempiää luonnetta ja silmänsä kuvailivat sielun eläviä ja joutuisia tunteita; puheensa ja käytöksensä muistuttivat alhaista kasvatus-tapaa, ja askareensa toimista oli nähtävä, että hän oli jo aikasin tottunut luottamaan itseensä elinkeinossaan. Vikatteen, sirpin ja syöstävän käyttäminen antoi itse-rakkaudellensa yhtä paljon huvitusta kuin pukeminen, kirkko-matkat ja tanssi-touhutki. Hän oli tuttu "Lehdon Heleenan" nimellä. 
Helena oli piikana seurakunnan vahvimmassa talossa ja oli päätynyt salakihloihin sen isännän Heikki-veljen kanssa. Pahaksi onneksi taloon majoittui nuori maanmittari. "Heleenan lempiöistä kasvoista ja säteilevistä silmistä lensi kipinä maanmittarin sydämmeen ja rakastutti hänen Helenaan." Helena oli pian salakihloissa maanmittarinkin kanssa ja onnellinen, kunnes syyskuussa ymmärsi olevansa raskaana.

Maanmittari lähtiessään marraskuun alussa antoi "rehellisen naimis-asian" Helenalle mietittäväksi, mutta kertoja ei tee kovin ymmärrettäväksi, miksi tämä ei ei Helenalle riittänyt. Hän päätyi äitinsä luo.
Moniain päiväin perästä oli hän äitinsä mökissä, ja päätti elää käsitöillä! Joulun juhlallinen aika lähestyi. Hän meni ostamaan juhlan varoja, joita kantamalla kuletti äitinsä majaan. Edellisinä päivinä oli ilma ollut lauha, jota seurasi kova pakkanen, josta tiet tulivat jäätikölle. Hän viipyi ilta-pimiään ja lankeili usioita kertoja raskaan takkansa kanssa. Kotia päästyänsä tunsi Heleena itsensä pahon-voipaiseksi, ja oli täytyminen laskeuda vuoteelle, aivan samalla ajalla kuin muut viettivät iloisesti kallista joulujuhlaa. Viikkokauden käänteli Heleena itsiänsä tuskallisena vuoteellansa. Äitinsä kysymyksiin vastasi hän sekavasti. Kirkon kelloin juhlallinen kumina ilmoitti Uudenvuoden aamua. Heleena kehoitti äitiänsä menemään jumalan-palvelukseen, vakuuttain yksinkin toimeen tulevansa. Lukitussa mökissä oli hän sillä ajalla tavattomasti levoton. Nuolen nopeudella nousee hän vuoteeltansa, ottaa pari kääryä, juoksee joelle ja pistää pienemmän niistä virtavaan aventoon. Isomman kätkee saunan penkin alle. Kylän uteliaat naiset löysivät saunasta sen vaate-nyytyn. Asia ilmoitettiin esivallalle, ja Heleenan täytyi 12 vuorokautta istua vankihuoneessa vedellä ja leivällä, sekä kärsiä kirkon-kuri, jota hän itse jälestäpäin tunnusti karvaimmaksi koko seikassansa. Heikki hyljäsi nyt Heleenan, antaiu pitää ne kihlakalut, jotka oli jo hänelle antanut. Hän luuli väärin, hän luuli maanmittarin olevan syypään Heleenan onnettomuuteen. Mutta maanmittari saattoi hyvällä omalla tunnolla lohduttaa itsensä, kuin tiesi olevansa viaton Heleenasta. 

Ei kommentteja: