Molybdomantia perinteenämme

Vietin joulunajan Pariisin museoissa (mistä lisää tulevina päivinä), joissa esinetekstit olivat paikallisella kielellä, jonka osaamiseni on pahasti rapistunut. Jätin siis paljon lukematta enkä välttämättä ymmärtänyt sitä, mitä luin.

Otsikko "Du plomb dans l'eau: la molybdomancie" Musée de l'Hommessa jostain syystä kiinnitti huomioni ja tulkitsin sen tarkoittavan uudenvuodenaatosta tuttua tinan valantaa. Tekstin mukaan (ja kaikkihan jo tietävät museoammattilaisten erehtymättömyyden)

Courante au Moyen Âge, cette pratique a refait surface au coeur des villes du 21e siècle en Europe via les populations originaires d'Afrique du Nord.

Että olisi keskiajalla ollut käytössä ja sittemmin hävinnyt tullakseen uudestaan pohjoisafrikkalaisten kautta 2000-luvun kaupunkeihin? Eikä ollut elävä perinne Pohjois-Euroopassa ollenkaan? No, yleisestä muotoilusta huolimatta museolla lienee ollut lähinnä Ranska mielessään. Wikipediakin tietää, että tätä "nykyään harrastetaan pääasiassa leikkimielellä uudenvuodenaattona Pohjoismaissa, Saksassa ja Itävallassa."

Liekö sitten Velikullan 1/1913 kannen mukaisessa asussa täällä harrastettu? Uusi tapa Suomessa ei ilmeisesti ole, sillä Tapiossa 24.12.1875 julkaistussa kirjoituksessa Keski-Suomen tavoista todetaan, että "Uuden vuoden aatto-iltana on vieläkin tapana tinan valaminen." Wiipurin Uutisissa 12.3.1887 julkaistun jutun mukaan "Jokainen meistä tuntee tinan valamisen uuden vuoden aattona."

Kotiseudussa 1/1915 julkaistussa M. J. Westerholmin artikkelissa Tinakuvista ennustaminwen ei ole arviota tavan iästä. Mutta kansanperinnekeräyksien kuvauksista huomaa, että minun 1970-luvulla tuntemani ja harjoittamani tapa oli vain jäänne monipuolisemmasta.

Mitä sitten tapahtuu, kun maaliskuussa 2018 lyijysisällön vuoksi uudenvuodentinojen myynti kielletään? Kelpaako mehiläsvaha tai sokeri korvikkeeksi?