K (?). Järven kuva ja Hanna Järven tekstiä Walistuksen lasten lehdestä 14/1912
Mutta pitkinä puolihämärinä pyhinä oli aikaa leikkiä ja kisata, minkä voimat riittivät.
Pojat tekivät olkitukosta suutarin. He löivät olkien tähät poikki, sitoivat ne toisesta päästä yhteen ja hajottivat toisen pään, että suutari pysyi seisomassa, kun sen lattiaan löi.
Toinen pojista, Matti, kävi suutarin, viereen seisomaan. Hänestä tuli vartija. Hemmo haki kepin käteensä ja tuli sohijaksi.
Hän kysyi: "Onko suutar kotona?"
"On", vastasi vartija.
"Mitä hän tekee?" kysyi taas sohija.
"Kenkiä", kuului vartijan vastaus.
"Kenelle?" kysyi sohija.
"Isännälle ja emännälle sekä kahdelle pienelle lapselle", selitti vartija taas.
"Tekeekö hän minulle?" tiedusteli sohija edelleen.
"Sinulle tuodaan tervaa, jonka minä pistän tikulla silmääsi."
Silloin sohija suuttui, hän asetti kepin jalkojensa välistä ja vartijan jalkojen välistä, sekä koki arviosta kaataa lattialla seisovaa olkisuutaria. Vartija taas varjeli vointinsa mukaan, ettei suutari kaatuisi.
Niin kiistellään ja kisataan ja vähin tulee väsymys ennenkuin suutari kaatuu. Sohiminen on Matin ja Hemmon mielestä hauskimpia joululeikkejä, mitä he tietävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti