tiistai 2. tammikuuta 2018

Ajatuksia Pariisin museoista 2/3

Heti Pariisiin jouluaattona päästyäni hakeuduin Musée de Clunyyn eli Ranskan kansalliseen keskiaikamuseoon, joka Tukhomaan ja Turkuun tottuneena vaikutti kuivalta ja kirkolliselta. Vaihtuva näyttely lasista olisi varmasti ollut opettavainen, mutta yli 25 vuotta käyttämättömänä ollut ranskan kielen taitoni ei riittänyt avaamaan hienouksia. Vasta lähtiessä poimin mukaan lasten esitteen, josta sain tietoakin irti.

Aivan toista oli tapaninpäivän ohjelmani aloittanut Le musée des Arts Forains, jonka voinee yksinkertaisimmin määritellä tivolimuseoksi. Se on auki yleisölle vain runsaan viikon joulun jälkeen, joten seisoin jonossa paikallisten kanssa. He olivat kaikki tulleet nauttimaan kokemuksesta ja fiilis tarttui minuunkin jossain määrin.

Yli sata vuotta vanhat huvitukset olisivat näyttäytyneet aivan toisina kirkkaassa valossa ja hiljaisuudessa, jossa ehdin alkuvaiheessa ottaa tämän kuvan.
Kuvassa oikealla on polyfoni, jota vastaavaa soitettiin esityksessä, jollaisia varmaankin oli pitkin Eurooppaa 1800-luvun lopulla.
Esitykset kuuluivat sisäänpääsyn hintaan, jolla sai myös yhden kohdelipun, joita sai tietenkin lunastaa myös lisää. Lapsukaisten lippuja meni peliin, jossa palloja heittämällä sai hevosen eteenpäin. Toisaalla oli variantti, jossa etenivät tarjotinta kantavat tarjoilijat.
Kohdelipuilla sai kokea myös museon kolme karusellia, joista yksi muistutti Linnanmäen puukarusellia. Erikoisin oli polkupyöräkaruselli (vuodelta 1861?), jossa lihasvoimalla voitiin saavuttaa 60 km/h, jota ei tietenkään 1800-luvun lopulla muualla koettu.
Itse valitsin antiikkisen oloisen ja erittäin rauhallisen karusellin, josta valitettavasti en löytänyt infopaperia.
Sellaista ei myöskään ollut näissä viikinkiveneen edeltäjissä, jotka valitettavasti eivät olleet käytössä.
Markkinatunnelma jäi taakse kun taivalsin Institut du Monde Arabeen, jossa tutustuin sekä vaihtuvaan näyttelyyn Lähi-idän kristinuskosta että perusnäyttelyyn. Jälkimmäinen aiheutti päänvaivaa maantieteellisellä laajuudellaan (Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka) sekä läpinäkyvillä vitriineilläkin esiintuodulla kolmen uskonnon (ja muiden uskomusten) yhteiselolla.
Saudienkin rahoittamassa laitoksessa olin odottanut yksipuolisempaa ja yksinkertaisempaa viestiä. Esinetekstit olivat vain ranskaksi, joten ymmärrykseni oli vain osittaista. Arabiankielen kirjoitus syntynyt, kun kristityt yrittivät toteuttaa alueella lähetyskäskyä? Käännytystyön ja kirjoittamisen yhteys jo näin varhain?

Aikaa oli mennyt yllättävän paljon ja suuntasin hotellille, mutta sattumalta matkalle osui Musée d'art et d'histoire du judaisme, joten poikkesin katsomaan ilmaisen näyttelyn, joka siellä eniten kiinnostikin. Alsacen kylässä oli vanhaa synagoogaa uuteen käyttöön korjattaessa vuonna 2012 ullakon 80 neliömetrin lattian alta löytynyt paperia ja tavaraa 10-20 senttimetrin kerroksena. Juutalaisen perinteen mukaisesti Jumalan nimen sisältävää ei saa tuhota, joten huonokuntoiset kirjat yms. pitää tämäntapaisesti piilottaa. (Toorarullat ovat eri asia, ne haudataan kuin ihmiset.)

Yhdessä vastaavien muiden kätköjen kanssa materiaalista saadaan esimerkiksi aiempaa kattavampaa tietoa juutalaisten kirjanpainatuksesta 1500-luvulta alkaen. Varmasti aineisto kertoo myös paikallisyhteisöstä. Sukututkijana innostuin esiten mappah-siteistä, joista en ollut aiemmin kuullut. Ympärileikkauksen aikana poikalapsen ympärillä ollut kapaloliina katsottiin niin pyhäksi, että siitä voitiin tehdä toorakääre. Ennen lahjoitusta synagoogaan siihen kirjottiin lapsen nimi, patronyymi ja syntymäpäivä. Varhaisin esitellyn kätkön nauha dokumentoi syntymän 25.4.1669.

Ei kommentteja: