sunnuntai 30. elokuuta 2015

Rekimatka Hämeenlinnasta Kuopioon 1840 (Roos 2/7)

Jätimme viikko sitten Westerlundin teatteriseurueen ja kirjassaan Gömdt är icke glömdt! Några och tretioåriga teater-anteckningar (1871)  muistelevan Johan Petter Roosin lähtötunnelmiin Turussa vuoden 1839 lopussa. He siirtyivät ensin Hämeenlinnaan ja heti vuoden vaihduttua olivat lähdössä Kuopioon rekikyydillä.
Pitkälle matkalle ei lähdetty Kaarlo Karin piirroksen (Tuulispää 21.8.1903) näköisessä reessä vaan kuurireellä. Matkaa tehtiin yölläkin. Ensimmäisessä pysäyspaikassa Roosille ei rittänyt kyytimiestä vaan hänen piti ajaa hevosta itse kuutamon valossa. Hän eksyi pian matkaseurastaan, törmäsi hämäläisiin, jotka eivät ymmärtäneet ruotsia, mutta osoittivat sentään suuntaa jonnekin päin.

Hän päätyi takaisin samaan kestikievariin, jossa ei haluttu antaa matkaan opastajaa eikä hevosen jatkaa matkaa. Vierashuoneessa oli onneksi pappi, joka osasi ruotsia, ja pystyi auttamaan Roosin takaisin kohti Kuopiota. Sanattomasti nyt saatu kyytimies onnistui kertomaan, että kun edellinen hevonen oli lähtenyt tieltä oli se lähtenyt kohti kotiaan. Kun Roos pääsi seuraavaan hollipaikkaan oli muu seurue jo matkustanut eteenpäin. Vasta seuraavassa pysähdyspaikassa hän tavoitti heidät.

Täällä oli tarkoitus syödä, mutta kestikievarissa ei ollut antaa ruokaa rahaa vastaan. Roosin matkaan varaama ruokavarasto oli pudonnut reen pohjassa olleesta reiästä jonnekin matkalle. Yhden näyttelijän tytär oli Suomessa syntynyt ja osasi suomeksi kysyä, jos edes vähän maitoa saisi ostaa. Kestikievarin emännän vastaus kuului "mene talliin ja lypsä hevonen".

Roosin onnettomuudet eivät olleet lopussa. Myöhemmin matkalla, keskellä järven jäätä, reki lakkasi kulkemasta ja syyksi huomattiin jalaksen taipuminen. Sanaakaan sanomatta kyytimies irroitti hevosen, hyppäsi sen selkään ja ratsasti pois. Roos jäi öiseen kylmyyteen ympärillään todellisia tai ainakin kuviteltuja suden jälkiä.

Noin tunnin kuluttua kyytimies palasi avun kanssa. Roos toteaa jälkiviisaana, että suomalaiset ovat matkalaisia kohtaan hyvin avuliaita. Erityisen avuliaita, jos matkalaisella on hevosen silaan kiinnitettynä "kuriirikello", jonka käyttäjän ajateltiin olevan tärkeällä asialla.

Järven selältä seuraavaan hollipaikkaan päästyä auttajat tekivät elein ja sormilaskuin selväksi, että odottivat Roosin maksavan avustaan. Roosin ainoa suomenkielen sanat olivat "ymmere" ja "rypi viine". Jälkimmäisellä saatiin rauha aikaan kun Roos maksoi viinapullon, lämmitti sen tulella, lisäsi joukkoon sokeria ja tarjoili tämän glögin miehille. Roos ei jaksanut jatkaa matkaa vaan ulkovaatteissaan laskeutui lattian oljille nukkumaan.

"Utan något anmärkningsvärdt kom jag ändtligen fram andra dagen sent på aftonen." Siis matka kesti vain pari päivää? Neljäsataa kilometriä jaettuna 48 tunnilla tarkoittaisi 8,3 km/h nopeutta, joka ei kuullosta täysin mahdottomalta.

lauantai 29. elokuuta 2015

Karjalasta

1) Lappeenrannan museot lähetti pari viikkoa sitten tiedotteen avaamastaan verkkonäyttelystä Aikamatka Kannakselle, jota
työstettiin lukuvuoden 2014-2015 aikana Lappeenrannan Kesämäenrinteen koulun kahdeksasluokkalaisten kanssa. Ryhmä nuoria oli mukana verkkonäyttelyn sisältöjen ja toiminnallisuuksien suunnittelussa. Hankkeen alussa nuoret tutustuivat aiheeseen haastattelemalla iäkkäämpiä sukulaisiaan tai muita läheisiään, joilla on yhteyksiä Kannakselle. Lisäksi he osallistuivat syksyllä Lappeenrannan museoiden ja Pietarin etnografisen museon yhteistyössä järjestämään suomalais-venäläiseen seminaariin, jossa he kertoivat ajatuksiaan verkkonäyttelyhankkeessa mukana olemisesta.
Lisäksi verkkonäyttely "pohjaa kirjailija Anna Kortelaisen Lappeenrannan museoiden vuoden 2015 suurnäyttelyä Avojaloin – 10 elämää Karjalan Kannaksella varten kirjoittamiin teksteihin."

Lopputulos on melko tavanomainen, mutta uutta oli henkilökuvien yhteydessä kuunneltavat muistelmat.

2)  Aikamatkaa Kannakselle voi verrata vanhempaan Karjalan koko kuvaan.

3) Kannakselle takaisin pääsee Valokuvataiteen museon tarjoamissa Max Neuschellerin Suur-Merijoki -kuvissa.

4) O. A. Forströmin Kuwia Raja-Karjalasta ei ole (nimestään huolimatta) kuvakirja, mutta sieltä irtosi sentään pari kuvaa - yllä ja alla.

5) Opinnäytteitä

perjantai 28. elokuuta 2015

Uusi kotini (vanhalle) kartalle

Eirassa asuinpaikkani historia ei ulottunut kuin sata vuotta taaksepäin. Muutin tänä kesänä nuorempaan taloon, mutta ainakin sen ympäristöllä on pidempi historia, joka on tavoitettavissa esimerkiksi kartoista. Ikkunastani näkyvä Hesperian puisto kulkee lahdelta toiselle ja vaikka niiden rannat ovat hieman muuttuneet ja kartanlukutaitoni surkeahko... Arkistolaitoksen digitaaliarkistosta Kaupunkikartat (kokoelma) - Kaupunkikartat (kokoelma) - Helsingin kartat

Vironniemen Helsingin kartassa Töölö on pelkkää metsää (Charta öfr Gambla och Nija Helsingfors varande ägor. (Helsinki Ic* 11/- -) ja Helsingin kaupunki lähiympäristöineen. (Helsinki Ic* 26/- -)), mutta ruotsalaisesta arkistosta kopioidussa kartassa näkyy peltotilkkuja, joista yksi voisi olla myöhemmän Hesperian puiston paikalla (Situations Carta öfver Helsingfors stad. (Helsinki Ic* 35/- -)).

Ajoittamattomassa [Lisäys 28.8.2015 10:00, kommentin perusteella kartta vuodelta 1818] kartassa, jossa Kaisaniemen puisto paikoillaan (eli ollaan 1800-luvulla) nykyisen kadun linja on piirretty huolellisesti mutkaiseksi.

Vuoden 1841 kartassa nykyisen kadun linja näkyy, mutta sen varrella ei ole mitään.

Krimin sodan pommituksia visualisoivaan karttaan on piirretty tälle kohdalle yksinäinen huvila (Karta öfver Sveaborgs Fästning och Helsingfors stad...samt...Engelska och Franska flottornas läge vid bombardemant den 9. och 10. Augusti 1855. (Helsinki Ic* 6/- -)), mutta en tiedä onko se kovin luotettava lähde.

Kartassa vuodelta 1869 nykyisen kadun linja on jo lähes suora ja sen ympäristö rajattu eri alueiksi. Hesperian puisto Töölönlahden rannalla Töölön sokeritehtaan ja Aurora Karamzinin Hagasundin välissä.

Ajoittamattomassa kartassa on samoja tonttinumeroita eli lienee lähes samanaikainen. Strömstenin plantaasin (p.o. viljelmä?) kohdalla on siinä lisäkierros.

Vuonna 1891 tilanne on lähes sama, mutta kartta paljastaa lähistölle tullee apteekin ja suurelta näyttävän teurastamon.
Vuoden 1906 kartassa Plan öfver Helsingfors 1906. (Helsinki Ic* 160/- -) alue on lähes samanlainen. Ajoittamattomassa [Lisäys 28.8.2015 10:00, kommentin perusteella kartta vuodelta 1885] kartassa 70-75. Topografisk plan af Helsingfors med ledning af nyaste mätningar. (Helsinki Ic* 70-/- -) on hieman enemmän rakennuksia, mutta kyse voi olla vain tarkkuudesta .

Opaskartassa 1917-1918 katu onkin yhtäkkiä aivan nykyisen näköinen. Tätä ja muita karttoja Helsingin keskustasta voi katsoa georeferoituna yksi kerrallaan tai yhdessä Helsinki Region Infoshareen rakennetussa Geoserver esikatselussa.

torstai 27. elokuuta 2015

Tietokirjaraatia katsomassa ja kuuntelemassa

Ehdin työpäivän jälkeen Tieteiden talolle kuuntelemaan vihoviimeisiä Tietokirja.fi-tapahtuman osia. Sarjatulta-kirjan tekijöiden Ville Hännisen ja Jussi Karjalaisen haastattelusta ei jäänyt paljon muistiinpanoja, mutta ajatus kuvien kontekstualisoinnista tekijöiden elämää myöden. Kun kerran tekstinkin. Tarpeellista, mutta työlästä, luulisin.

Huonetta vaihtaessa törmäsin Ihan Oikeaan Historiantutkijaan, jonka tunnen vuosien takaa ja rupattelimme hetken. Hän sanoi arvostavansa (tavallaan) tätä blogia ja päiväni kirkastui oitis.

Tapahtuman finaali oli perinteinen tietokirjaraati, jota itse en ollut aiemmin nähnyt. Raadissa istuivat Tuija Brax, Heikki Haapavaara, Anna-Stina Nykänen ja Heimo Holopainen.

Ei ihme, että formaattia on käytetty vuodesta toiseen. Oli virkistävää kuulla tietokirjoista lyhyitä näkemyksiä, jotka eivät välttämättä olleet ylistyksiä. Useista kirjoista näkemykset menivät täysin ristiin, kuin entisajan Levyraadissakin.

Enemmän olisi toki saanut irti, jos olisi itsekin lukenut samoja kirjoja. Ainoa, josta minulla oli käsitystä oli Ilari Aallon ja Elina Helkalan Matkaopas keskiajan Suomeen. Brax piti sitä onnistuneena nimenomaan elämyksellisyyden suhteen. Purjehtijana hän oli eri mieltä Hauensuolen roolista 1400-luvun rannikolla ja piti kirjan kuvausta tästä virheellisenä. Haapavaara piti kirjan "virheenä" elämän nurjien puolien poissaoloa. Hän kehui kuvitusta, joka toi mieleen vanhanaikaiset koulutaulut, ja suositteli luettavaksi ääneen lapsille.

Nykänen ei etsinyt virheitä, mutta oli jäänyt miettimään miten vaikutti elämään se, että ihmiset olivat nykyaikaisen pitkiä mutta pienijalkaisempia. Holopainen piti preesensin antamasta säväyksestä, mutta olisi kaivannut syvyyttä ajan ihmisten päiden sisältä. Ymmärsi toki, että moinen olisi mennyt fiktion puolelle.

Matkaopas sai kolme nelosta kuten myös Perttu Häkkisen ja Vesa Iitin (lähi)historiallinen kirja Valonkantajat. Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä. Mutta neljäs arvosana sille oli kakkonen ja matkaoppaalle vitonen, joten Matkaopas keskiajan Suomeen voitti kisan.

Tulossa avoin verkkokurssi: Johdatus kulttuuriperinnön tutkimiseen

Parin viikon kuluttua kuvan (Hilkka Finnen kynänjälkeä kirjasta Kylän lapset) tyttönen voisi olla ahertamassa ulkosalla tablettinsa kanssa Helsingin yliopiston verkkokurssia Johdatus kulttuuriperinnön tutkimiseen. Se toteutetaan nyt alkavan lukuvuoden aikana neljä kertaa ja nämä
Mooc toteutukset ovat kaikille avoimia ja maksuttomia – mukaan voi tulla innostuksesta ja mielenkiinnosta. Opiskelijalla on mahdollisuus suorittaa maksutta ja ilmoittautumatta osatehtävät. Lopputehtävän tekeminen ja siten jakson suorittaminen edellyttää ilmoittautumista (ja opintomaksun maksamista) jaksolle. 
Päivämäärät ja muu lisätieto verkossa ja kurssi aikanaan Helsingin Yliopiston MOOC-ympäristössä. (MOOC on lyhenne sanoista Massive Open Online Course ja tarkoittaa suurelle joukolle avointa verkkokurssia.)

Ja kun kulttuuriperinnöstä on puhe, niin palautetaan mieleen kesän julkistukset
  • ELÄVÄ PERINTÖ! Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta. Suunnitelma kansallisesta toimeenpanosta. (PDF)
  • Anna Kanerva ja Ritva Mitchell (toim.) 2015. Elävä aineeton kulttuuriperintö. Hankkeen loppuraportti. Cuporen verkkojulkaisuja 28. ISBN 978-952-5573-56-5, ISSN 1796-9263. (PDF)
Ja yksi opinnäytelinkki sanalla kulttuuriperintö oli myös tallessa

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Kesäkkeen oudot sanat

Salme Aavan (oik. Sadeniemi) kirjassa Kesäke eletään välirauhan kesää, jota ei varjosta tulevat uhat vaan edellisen vammat. Suosittelen ja mahdollisia lukijoita varten otan nyt selvää parista itselleni tuntemattomasta sanasta.

1. Juonelle merkittävästi tapahtumapaikkakunnan kartano "oli fideikomissi".
- Mikä se sellainen on? kysyi Tiina
- Sellainen kartano, jota ei saanut myydä suvusta pois. Se meni aina perintönä vanhimmalle pojalle, selitti Henrik
Englannissahan tällainen järjestely koski monia kartanoista vuosisatojen ajan. Minulle tuli yllätyksenä, että näitä on ollut Suomessa tai Ruotsissa. Mutta ruotsinkielinen Wikipedia todistaa, että tälläinen sitova määräys on voitu tehdä ja sellainen on edelleen voimassa 24 tilalla. (Project Runebergin digitoima Nils Segerstrålen tutkielma Svenska fideikommiss "luonnollisestikin" kattaa vain nykyisen Ruotsin alueen.) Ja suomenkielinen Wikipedia kertoo aiheesta suomenkielisellä otsikolla sääntöperintötila ja listaa aika monta kartanoa.

2. Kesäke sisälsi juhannuksen kuvausta. Siirtolaistyttö Karjalasta kertoo perheensä perinteisestä juhannusruuasta: "Meillä oli aina munavoita ja piirakoita ja kalossinpohjajuustoa, kun isä on hämäläinen." Juustoa hän kuvasi kysyttäessä: "Sellaista, johon tarvitaan lyöppiä. Se narskuu hampaissa kuin kalossinpohja". Lyöppi oli jotain, jota sai ostettua kirkolta eli kirkonkylästä.

Lyöppi tuottaa verkkohaussa lupaavimman osuman Sari Karjalaisen opinnäytteessä Aladobista tirripaistiin : Suomalaista perinneruokaa. Lisätietoa siitä tulee kuitenkin vain vähän:
Hämeen maakuntaruokia ovat puljonki ja pasteija, rosolli, imelletty perunalaatikko, piimäjuusto, lyöppijuusto, sahti sekä kotikalja (Kolmonen 1988, 193).
Esiin Nykysuomen sanakirja, jonka mukaan lyöppijuusto on juoksutinjuusto. Kirkolta lähdettiin ostamaan juoksutinta?

tiistai 25. elokuuta 2015

Päiväkahvit Leineperin ruukilla

Aamusumun jälkeen aurinko alkoi paistaa lauantaina Kokemäellä ja mieleni teki vielä yhdelle kesäretkelle. Ehdotin siis autonkuljettajalleni päiväkahveja Leineperin ruukilla Kullaalla (nyk. osa Ulvilaa).

Luulisin siellä joskus aiemmin olleeni, mutta mielikuvani paikan rakennuskannasta oli ainakin aivan väärä. Eli olin kovasti yllättynyt isoista rakennuksista, joista kuvan etualalla 1860-luvulla rakennettu paja, jossa jalostettiin taustalla näkyvästä "masuunista saatu takkirauta taontakelpoiseksi [???]raudaksi"
Kysymysmerkit johtuvat opastustaulun tahrasta. Masuunista olisin mielelläni lukenut myös vastaavaa taulua, mutta vaikka rakennusta kiersin joka puolelta en moista löytänyt.
Ruukilla oli käynnissä markkinapäivä, jonka osana esiteltiin hiilenpolttoa. Ruukin tarpeisiin aikanaan periaatteessa samalla tavalla, mutta käytännössä toisin.
Markkinatouhun yhteydessä oli auki "seppä Sacklénin mökki". Tämä yhdistetään Kullaan kotiseutu- ja museoyhdistyksen sivulla ruukin valloneihin, mutta sisustus on 1920-luvulta, jolloin ruukki ei enää toiminut. Mistä lienee vuoden 1928 sveitsiläinen sanomalehti Kullaalle päätynyt?
Ruukkialueesta on tehty hieno useamman neliömetrin kokoinen pienoismalli, joka olisi ollut varmasti antoisa osaavan selostuksen kanssa. Omatoimisesti pystyin paikantamaan masuunin ja pajan.
Ruukin alueella oli myös pääsymaksullinen museo, johon (yllätys!) EN mennyt sisälle. Kaarlo Kangasniemestä en ollut koskaan kuullutkaan ja kahden euron säästämiseksi jään edelleen tietämättömäksi. Kyseisessä museossa
käy vuosittain kymmeniä tuhansia vierailijoita ympäri maailmaa ihastelemassa ja ihmettelemässä paikan vanhanaikaista idylliä. Pienessä kahden huoneen ja keittiön mökissä asuivat Kangasniemen vanhemmat ja yksitoista lasta. Esillä ovat alkuperäiset huonekalut ja sisustus.
Nauttittuamme kahvit 1860-luvulta peräisin olevassa ruukin yhteisleipomossa tai tarkemmin sanottuna sen pihassa, jossa kuulin pari sanaa bussilastin ostamaa opastusta, lähdimme tarkastamaan Kullaan kirkkoa.
Ja toteamassa, ettei sen vieressä oleva esinemuseo sattunut olemaan auki. Museokäynnittömäksi jäi tämä retki.