tiistai 27. kesäkuuta 2017

Pönkkähameet Turun ja Porin läänissä

Pönkkähameiden pikainen paluu (edellinen osa).

Ensinnäkin (vihdoin ja viimein) yritin hakea kuvaa pönkkähameesta. Ylileveästä mallista 1700-luvun puolivälissä oli huomattavasti enemmän tarjontaa. Näin leveä hame ei Suomessa ollut 1730-luvun alussa!

Rijksmuseum 
Toiseksi, tarkistin (vihdoin ja viimein) sanomalehtitekstistä löytämäni määräyksen päivämäärineen. Teksti alkaa Modéen kokoelman toisen osan sivulta 925 ja käsittelee ylellisyyden rajoitusta, mutta ei mielestäni määrää veroa. Ote:

Kolmanneksi keräsin läänintilien alkusivujen hakemistojen avulla Turun ja Porin läänin tileistä 1733 ja 1734 hameverolistat. Jälkimmäisenä vuonna kattavuus oli parempi, mutta parista kihlakunnasta ja Uudestakaupungista listoja ei ollut. Ei välttämättä tarkoita ettei hameita ollut. Harmittavasti myös parissa kihlakunnassa luvut olivat kirjan taitteessa näkymättömissä ja jouduin arvioimaan.

Porista ja Turusta on luvut molemmilta vuosilta ja on päivänselvää, että verolla oli vaikutusta. Porin 18 hametta väheni vuodessa 14:ään (7498:4907, 7503:4889) ja Turun 158 hametta 132:een (7498:4825-4829, 7503:4781-4784). Vastaava vähentymä on raportoitu myös Haminasta.

Turkuun verrattuna maaseudun hametiheys oli pieni. Suurimmillaan (laskevassa järjestyksessä) Turun lähistöllä eli Ahvenanmaalla (7503:4177-4178), Halikon kihlakunnassa (7502:2513-2514), Piikkiön kihlakunnassa (7502:2120), Mynämäen kihlakunnassa (7502:1355-1356) ja Vehmaan kihlakunnassa (7502:1015). Maskun kihlakunnasta lista uupuu.

Ylä-Satakunnan alisesta kihlakunnasta lista puuttuu myös, kun taas ylisestä raportoitiin molempina vuosina 15 hametta (7498:3395, 7503:3367-3368). Ala-Satakunnasta veroa maksettiin vuonna 1734 11 hameesta (7503:2941).

P. S. Ilman hakemistoa listojen hakeminen on työläämpää, mutta mahdollisesti käyn myöhemmin muita läänejä läpi.

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Digitoidut lehdet ja tekijänoikeudet


Tästä piti tulla osa sarjaan "kuva miehestä, josta en ole koskaan kuullut". Kuten kuvateksti kertoo, kyseessä on "Alb. Gebhardin piirtämä pilakuva Tuulispään pilapiirtäjästä A. Kangasmaasta" ja se julkaistiin Tuulispäässä 11-13/1911. Etunimettömästä Kangasmaasta oli verkkohaulla helppo löytää tietoa (vaikka Museovirasto oli liittänyt hänelle väärän etukirjaimen). Sillä miehellä on Wikipedia-sivu.

Se kertoo Kangasmaan kuolleen vasta vuonna 1951 eli töidensä tekijänoikeudet ovat edelleen voimassa! (Albert Gebhardin eivät.) Montakohan piirrostaan olen tänne leikannut ja liimannut, kun useimmissa pilalehtien kuvissa ei ole mitään tunnisteita ja nimikirjaimet ja muut symbolisemmat olen jättänyt huomiotta?

Kansalliskirjasto ei ole tekosistani vastuussa, sillä (näköjään) nykyisissä käyttöehdoissa (1.3.2017) lukee "Käyttäjät eivät saa välittää tekijänoikeuden alaista digitaalista aineistoa eteenpäin ilman oikeudenhaltijan lupaa." Tästä ei pidetty suurempaa meteliä kun lehdet 1910-luvulta avattiin. Toisin sanoen: en muista mitään mainintaa.

Tosin jo aikaisemmissa, päiväämättömissä käyttöehdoissa, jotka on tallennettu IA:han joulukuussa 2016 lukee "Käyttäjä voi käyttää Digin aineistoja huomioiden tekijänoikeussäännökset ja noudattaen niitä." Sama lause oli sivustolla jo syyskuussa 2014 eli alkaa näyttää siltä, etten ole koskaan lukenut ehtoja läpi. Tai olen jämähtänyt vuoteen 2007, jolloin "Aineistoa voi käyttää mainitsemalla lähteenä kyseisen aineiston (esim. Historiallinen sanomalehtikirjasto) ja Kansalliskirjaston". Tosin, jos tätä blogia katsoo, niin huomaa, etten ole koskaan noudattanut tuota nimeämiskäytäntöä...

Eli käytännössä seuraamuksia ei ole tullut. Ei määrättyjen ehtojen noudattamattomuudesta. Ei Venny Soldan-Brofeltin piirrosten käytöstä ennen tekijänoikeutensa raukeamista. Eikä Tuulispään kuvista. Ehkäpä olen sattumalta aina valinnut Yrjö Ollilan kynän jälkeä? Hänen omakuvansa samaisesta Tuulispään juhlanumerosta 11-13/1911.

Aikaisemmin aiheesta: Kaikki eivät pidä Kansalliskirjaston sanomalehtiavauksesta.




sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Lapsettomat tädit ovat merkityksellisiä

Olen minä sentään jotain oppinut ja toisinaan sen myös muistan. Saatuani Rebecka Schiltin perukirjan alkusivun tiedot talteen ja timanttisormukset noteerattua EN sulkenut dokumenttia (tai otin sen uudelleen esiin, miten nyt sitten olikin) ja luin loputkin sivut. Joissa esiintyi parissa kohdassa Lars Hägg, esitätini Margareta Hohenthalin aviomies. Häiden ajoitus on epäselvä, joten asiaa kannatti tarkastella huolellisemmin.

Todellakin kannatti, sillä Rebeckan miehen perukirjasta ja parista muusta lähteestä (ks. tarkemmin koosteesta Spolstadin Hohenthalit) selvisi, että Häggit olivat ainakin kahden avioliiton kautta sukua Rebeckan lapsipuolille ja että orvoksi jääneestä Lars Häggistä oli tullut Rebeckan holhokki.

Vaikka olen usein ylivarovainen johtopäätöksien teossa, niin uskallan väittää, että Rebeckalla oli joku rooli Margaretan päätymisessä Tukholmaan ja siellä avioitumisessa.

Koska sivupolut osoittuvat toisinaan hedelmällisiksi halusin tietää enemmän Rebeckan miehestä. Adelsvapen (eli todennäköisesti myös Elgenstierna) väittää Ingridin ja Annan isäksi Bengtiä aatelissuvusta Krabbe af Svaneby. Kyseisen suvun sivulla ei kuitenkaan näy Bengtiä eikä myöskään Larsia, jonka poika hän voisi olla.

Juhannusviikonloppuna kirjastoihin ei ole pääsyä, joten täydelliseltä onnensattumalta tuntui, kun eilen illalla eteeni tuli twiitti.
Juuri oikeat vuodet ja lopussa (s. 613-614) lyhyt matrikkeli, jossa Bengt Larsson mukana. Ei perhetietoja, mutta ei myöskään viitettä sukunimestä. Aatelismatrikkeliin taidettu kehitellä suku tyhjästä? Ei kai amiraliteetinkomentajakaan surkein mahdollinen appiukko ole?
Perhetiedot olisivat olleet kivoja, sillä matrikkeliosuudessa on mukana myös Rebeckan Margareta-sisaren todennäköinen aviomies. Ei taida olla täyttä sattumaa, että sisaret menivät molemmat laivaston miehen kanssa naimisiin?

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Paimenessa ollessa

Sanan Saattaja Wiipurista 20.7.1833
Onnettomia tapauksia Suomen maassa. ... Paimen tyttö Ester Matintytär Putkijärven kylästä Gustaf Adolfin pitäjässä hävisi 21 päiv. edesmennyttä syyskuuta ja löydettiin kuolleena 20 p. toukokuuta Kouvajärvessä. Hänen eväskonttinsa remelit olivat sidotut kaulan ymbäri ja kontti täytetty kivillä, niin että ruumis oli vedessä ja jalkaterät näkyivät vedenpinnassa. Siitä näkyy että händä ensin on lyötyy kuoliaksi ja sitte upotettu järveen; mutta, vaikka kyllä tarkasti on tutkittu tätä asiaa, niin ei ole vielä murhamiestä käsitetty. 
Sanan Saattaja Wiipurista 31.8.1833
Onnettomia tapauksia Suomen maassa. Edesmenneessä kesäkuussa. ... Wieremuntan kylässä Sääksmäen pitäjässä löydettiin 90. vuotinen vaimo Lisa Matintytär kuolleena metsässä, johon hän 14. p. oli mennyt lehmää paimendamaan. Hänen jalkansa olivat tarttuneet kahden kiven väliin.
Suometar 7.9.1847
Matkasanomia ... Itäänpäin Loviisasta löysimme kansan, vaikka on Ruotsalaista, taitavan myös Suomea, miesväen paremmin, vaimoin ja lasten huonommin; umpi-ruotsalaisia emme tavanneet. - Metsässä kohtelimme kaksi paimenetarta, mutta nämät eivät suinkaan olleet ihastuttavia, niinkuin ne joita jutuissa ja lauluissa olimme katselleet, vaan rumia ja ilvottavia kaikella lailla, pörrö-tukkaisia ja niin likakasvoisiakin, ettei viikkokauteen heidän olisi luullut pesovettä nähneen; vaatteet kuin lakeisen tukot, säärykset rikkeimet, ja kaikki yhtä hulttiomasti yllä; jalat kuraiset, kädet ja kaulat vieläkin ruokottomammat. Luihtaen ja kiroillen ajoivat eläimiänsä. "Hyi! noin rivojakos ovat Suomen Amaryllit?" sanoi joku meistä; se huojensi kuitenkin harmiamme, etteivät nämät riettaat puhuneet suomea vaan ruotsia.
Maamiehen Ystävä 2.9.1848
Hämeen Tuuloksesta ... Ukkonen ja rakeet ovat myös vahinkoa tehneet eräissä paikoin, niin esimerk. Padasjoen pitäjässä tappoi toistasataa eläintä yhdellen ahollen ja löi kaksi paimenta pyörryksiin.
Sanomia Turusta 26.10.1852:
Yhdentoista vuotinen poika Kalvolassa kaitsi tänä suvena isänsä eläimiä takamaalla, kussa kaksi karhua usein oli havaittu. Aamulla hänen metsään lähteissä, varottiin häntä ja annettiinkin hänelle haulilla ladattu pistooli. Päivällä tulikin peto laumaa tervehtämään ja rupesi yhteen lehmään. Poika koki karhua huudolla ja poraamisella pelottaa, mutta kuin ei tämä sitä ollut kuulevanaankaan, astui poika vähän lähemmälle, ja laukasi pistoolinsa karhun keskelle naamaa. Karhu pudisti päätänsä, miettien itsekseen lieneekö asia täyttä totta elikkä paljasta leikkiä; vaan havaiten vihamiehensä heikkouden mutta samoin rohkeuden, päätti nalle tehdä jalosti ja astui jonotteli hiljalleen takasin metsään.
Suometar 24.8.1855:
Tapaturmaisia tapauksia ... Ikaalisissa ... Ukkoinen tappoi Juhtimäen Hanhisuon maalla yhden hevoisen ja usiampia nautoja karjaa; mutta paimen, joka istui keskellä karjaa karitsa sylissä, jäi terveeksi.
Suometar 22.2.1856:
Onnettomia tapauksia. Sulkavalta. Mennä kesänä oli 3 vuotinen lapsi toisien lapsien kanssa paimenessa. Kuin lapsi lämmitteliin tulen vieressä, syttyi mekkonsa tuleen, joka niin poltti koko ruumiin, että lapsi paikalla kuoli. 
Suometar 18.9.1857
Tohmajärveltä ... Täällä tapahtui onneton tapaus elokuun 19 p:nä, kuin S. Haarasen paimentyttö läksi paimentamaan lehmäkarjaa laitumelle, astuen rauhallisesti karjan perässä, hyräillen paimenlaulujansa, ei tieten mikä onnettomuus oli häntä kohtaava, kuin yhtäkkiä näki ihmeeksensä metsän kuuluisan kuninkaan kuningattarensa kanssa luonnon leikkiä pitävän. Tämäpä hyväherra tästä suuttui pahan päiväseksi, kuin näki oudon vieraan tulevan sopimattomaan kohtaan. Siitä kävi käsin paimeneen, jolta rintapuoliskon repäsi, kaikki lihan luita myöten kylestä ja käsivarresta kuin myös ohimoilta mahan rikki, ja selkäpuolelle pitkän haavan. Kentiesi jos olisi syönyt siihen, mutta paimenella oli eväskannikka povessa, ja se putosi raadellessa maahan, niin kontio otti sen kynsiinsä, alkoi syödä ja möristä, joten pääsi paimen pakoon, mutta oli puolipyörryksissä, ja aamusta iltapuolelle kulki kotiapäin pysytellen puista kiini. Viimein vaipui hän tielle, josta sitte löydettiin ja lakanalla kotiin kannettiin, ja nyt sanomattomain vaivain alla odottaa viimeistä hetkeänsä.
Suomen Julkisia Sanomia 5.8.1858
Mustialasta... Keski-iässä olevaa vaimo-ihmistä olessaan paimenessa, 24 p. viime kesäkuuta, härkä puski niin kovasti että kentiesi lienee vaimoparan täytynyt samassa silmänräpäyksessä muuttaa tuonelan tupia katselemaan, josta hän sitten toisena päivänä kuolleena löydettiin. 
Oulun Wiikko-Sanomia 17.9.1859
Alatorniosta ... Olipa täällä erinomainen tapaus, jota ei ole kuualta kuulunut, että paimen on lehmäin kanssa kadonnut laitumelle. Kolmentoista vuoden vanha poima paimenti lehmiä ja katosi siellä kolmen lehmän kanssa. On niitä viime sunnuntaina kirkossaki kuulutettu, löytynevätkö sittekään.
Mikkelin viikko-Sanomia 13.5.1863:
5:tenä p. t. k. tapahtui surkia tapaus Pertumaan kylässä, kuin kaks paimen-tyttöä mänivät taloja lähellä olevan lammin rannalle ja löysivät sieltä vanhan heittiö ruuhen, jota tukkeilivat sammalilla, lykkäsivät sen vesille ja mänivät molemmat sillä soutelemaan, ja kaatuivatkin molemmat lampiin, eikä tiennyt kukaan männä apuun. Tytöt jäivätkin sinne, eikä saatu pois ennen kuin vasta kolmantena paivänä, vaikka etsittiin. Toinen oli liki rantaa, toinen etempänä. Tytöt sanottiin olleen toinen 17 ja toinen 14 vuoden vanhat. 
Mäntyharjun haudatuissa nämä paimentytöt ovat itsellisen lapset Sofia Annasdotter Rand ja Maria Adamsdotter Kärpänen.

Kuva Teuvo Pakkalan kirjoittamasta aapisesta. Digitointi Kansalliskirjasto.

torstai 22. kesäkuuta 2017

Yksi Schildt-suku

Tuntuu erinomaisen typerältä, kun tieto, jota on hakenut 22 vuotta löytyy yksinkertaisesta lähteestä, josta on hakenut kaikenlaista vuosien varrella. Mutta
a) ei sitä ollut kukaan muukaan löytänyt (tai yrittänyt hakea)
b) vasta kun koossa oli tarpeeksi paloja ne saattoi tarpeellisella varmuudella yhdistää
Eli. Eilen törsäsin ArkivDigital-tilaukseen ajatuksenani tilkkiä Spolstadin Hohenthalien lähdeviitteissä huomaamiani aukkoja. Näin tulin ottaneeksi esiin August Hohenthalin hautauskulut ja huomasin hänet haudatun "asessori Schildtin" hautaan Göteborgin tuomiokirkossa lähellä kuoria. Arvokkaaseen hautaan tuskin olisi laskettu omistajalle vierasta vainajaa ja Augustin Christina-äiti (ja esiäitini) oli sukunimeltään Schildt...

Hyppäsin tarkastelemaan Schildt-koostettani samassa dokumentissa. Yksi häntä vei Tukholmaan, joten avasin AD:stä Tukholman perukirjahakemiston - sen tutun ja yksinkertaisen  lähteen. Kohdasta Schildt en löytänyt hakemaani vaan jotain vielä parempaa. Christinan isän sisko oli kuollut ilmeisen iäkkäänä ja perukirjassaan esiteltiin täten parin sukupolven tiedot! (Ihan kiva oli myös havaita, että perinnössä oli mitä jakaa. M.m. 4 timanttisormusta.)

Koska tämä Schildt-perhe haaroittuu Suomeen muualtakin kuin Hohenthalien kautta, laitan rungon tähän esille. Viitteet ja tarkemmat tiedot ovat yllä linkitetyssä dokumentissa ja päivittyvät toivottavasti vielä. (Todennäköisesti, sillä alkuperäisiä lähteitä on vielä paljon tarkastamatta!)

X Schildt
Lapsia:
1. Rebecka Schildt. Kuollut 15.1.1707 Tukholmassa. Aviomies komentaja Bengt Larsson, k. 1676.
2. Margareta Schildt. Kuollut ennen vuotta 1707.
2.1. Tytär Maria Hysing, joka vuonna 1707 komentajan leski Karlskronassa ja oletettu elossa olevaksi
3. Maria Schildt. Kuollut ennen vuotta 1707. Aviomies Nils Eriksson Bergudd, Laihian vapaaherrakunnan hopmanni, k. 1680.
3.1. Poika Nils Bergudd, lääninsihteeri Pohjanmaalla. Oletettu elossa olevaksi 1707
3.2. Tytär Maria Bergudd, oletettu elossa olevaksi 1707. Aviomies "Matts Mickelsson Tamerlander", raatimies Raahessa, kuollut ennen vuotta 1707. - Kirjallisuudessa (johon nojautuen esim. Kotivuori) esitetty, että Marian aviomies oli Johan Tammelander. Onko perukirjassa väärä etunimi vai puuttuuko Tammelander-suvusta yksi mies? Marian aiemmat aviomiehet: Gabriel Mathesius ja Hans Preutz
? 3.3. Poika Erik Bergudd, manttaalikomissaari Pohjanmaalla. K. 1694/1695
? 3.4. Poika Gustaf Bergudd, haud. Tukholmassa 1697 
4. Matthias Schildt. Norrköping. Kuollut ennen vuotta 1707
4.1. Jakob Schildt, kauppias Göteborgissa vuonna 1707
4.2. Johan Schildt, faktori? vuonna 1707
4.3. Mathias Mathiasson Schildt, kauppias Göteborgissa vuonna 1707
4.4. Abraham Schildt, armeijassa vuonna 1707
4.5. Christina Mattsdotter Schildt. Aviomies Joachim Hohenthal
Kuvituksen pohja Tuulispää 37/1913

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Sellainen laitos Huhkon tienhaarassa

Sanomia Turusta julkaisi syksystä 1862 kevääseen 1864 Kuokkamiehen muistelmia (**), joissa on kaikenlaisia kansantarinoita Turun ympäristön paikoista. Useamman vuoden tauon jälkeen lehden toimituskunnan muutokseen vedoten, ilmestyi vielä yksi osa, jossa oli pari uskottavampaa tarinaa. Suhteellisesti.
Joku ehkä hyväntahtoisesti vielä muistanee, että matkassamme Naantalia päin viime kerralla olimme ehtineet Raision kirkon kohdalle. — Näiltä seuduilta on myös sivumennessä mieleen johdatettava, muutama vuosikymmentä takaperin Huhkon tienhaaralla oleva niin kutsuttu "Sibillan"- elikä k(olmen) v(aimon) krouvi. Tämä oli kahden kerroksen korkuinen puuhuone, jossa likimäärin toimitettiin samaa liikuntoa kuin niinkutsutuissa "Kupittaan" ja läntisenpitkän kadun "kasvatus-laitoksissa" meidän aikana harjoitetaan. 
"Sibillan krouvi", jossa monta hyppyä hypättiin ja lystiä lyötiin, sai kuitenkin hävityksensä Turun läänin sen aikaisen väkevän maaherran toimesta. "Sibillain" pahasta elämästä oli monesti hänelle valitettu, mutta parahiten saatti tämä kukistus tapahtua syystä että taanpana Raision pitäjätä asui kaksi nuorta vapasukuista veljestä, jotka sivumennessä aina pysäytyivät siihen; välin usiaksi vuorokaudeksi. Tämä nuorten herrain sopimaton kanssakäynti "Sibillan" tyttöin kanssa, vihastutti niin kovasti veljesten korkia-aatelis muoria, että asian maaherralle ilmoitti, joka niinkuin jo mainitsimme perinpohjin hävitti koko "Sibillan krouvin" kaunein "käteenkatsojinensa" (*) joka joko asetettiin kruunun kehruhuoneesen, joko lähetettiin kruunun kyytillä kototienoilleen. — Niin voimakkaasti siihen aikaan tällaisia laitoksia kukistettiin! —
*) Krouvin emäntä näetsä harjotti myös muinaisen Sibillan ennustajan tavalla käteenkatsomista, josta koko krouvilaitoskin nimensä sai.
Mitään lisätietoa tästä "ilolaitoksesta" en ole löytänyt. Huhkon tienhaaralla tarkoitettaneen Huhkon kartanoon vienyttä tietä. Kartanokin oli kaksikerroksinen ja puusta, kuten kuvasta näkyy (Makele-90, Wikimedia, CC BY-SA 3.0. Ote).

(**) Sanomia Turusta 26.09.1862, 03.10.1862, 17.10.1862, 09.01.1863, 20.02.1863, 03.04.1863, 10.4.1863, ?,  9.2.1866