lauantai 1. lokakuuta 2016

Johanna Erkkilän lapsuuden muistot

Huitisten vaivaistalossa kuoli 6.12.1891 Johanna Erkkilä 98-vuotiaana. Muistokseen kirjoitettu juttu ilmestyi Satakunnassa 15.12.1891. Siinä kerrottiin, että hän oli
syntynyt Ulvilan Pappilassa, jossa vanhempansa silloin asuivat. Isä oli sanotun Pappilan lampuotina. Johannan kummina oli ollut silloisen Ulvilan provastin rouva, jolta vainajalla vielä ikänsä ehtoopuolella oli kumminlahjana — niinkuin vainaja itse sitä kutsui — muistossa ruotsalainen pöytärukous: "I Jesu namn gå vi till bord" j. n. e., jonka rukouksen "pruustinna" hänelle oli opettanut. Tähän ruotsalaiseen ruokarukoukseen liittyi omituinen muisto, joka vainajalla näytti olevan hyvin elävänä mielessänsä. Kun Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf vuonna 1802 matkusti Suomessa ja tällä matkallansa poikkesi Ulvilan pappialaankin, pani edellä mainittu "pruustinna" kummatyttönsä Johannan lukemaan tuota ruotsalaista rukousta kuninkaan ja kuningattaren kuullen, kun ruoalle ruvettiin. Muutenkin muisti Johanna vielä hyvin elävästi sekä noiden korkeitten vierasten ulkonäön ja vaatetuksen että senkin, kuinka he matkaa tekivät ja kuinka tuota silloista hallitsijaperhettä mainitussa Pappilassa vastaan otettiin.
Tämä muisto olisi siis kuulunut kesäsarjani Satakunta-osaan, mutta on jo päässyt siitä muokattavaan käsikirjoitukseen. Tosin hieman sen totuusarvoa syö se, että 18.7.1794 syntyneen Johannan kummina ei ollut kirkkoherran rouvaa, ja isänsä oli rippikirjojen mukaan vuonna 1802 Ulvilan pappilan torppari (Ulvilan RK 1802-1807 s. 116).

Kesällä 1804 perhe muutti Tyrväälle Ketolan Korkeamäkeen (Tyrvään RK 1807-1813 s. 182, 1814-1824 s. 192).
Vuodelta 1808 oli Johannalla muistossa sekä päivä, jona sota julistettiin, että muutamia muitakin tapauksia. Niin muisti hän, että tuo päivä, jolloinka sodan julistus tapahtui, oli laskiaissunnuntai. Isoäitinsä oli hänelle silloin sanonut: "Sinä olet jo 17 (oli kai vain 14; Johanna muuten piti itseänsä vanhempana, kuin kirkonkiriat osoittivat) vuoden vanha tyttö, ota nyt pussi selkääsi ja lähde pakoon!" Kaksi viikkoa viipyi sitten Johanna pakopaikassansa, eräässä suon ympäröitsemässä saaressa. Siihen aikaan asui hän Tyrvään pitäjässä. Paljon oli tuona talvena lunta, ja kurjuutta lisäsi elatuksen puute. Niistä ajoista puhuen huokasi Johanna: "Kyllä silloinkin Jumalan puoleen huudettiin!" — Suomen sotaväkeä oli asettunut pohjoispuolelle Vammaskoskea ja kanuunain suut käännetyt eteläpuolelta sanotun kosken tulevaa vihollista vastaan, mutta sillen tuli käsky upseereilta, että kanuunat olivat vieritettävät koskeen, koska vihollinen muka Suomen sotaväkeä vastustaessaan helposti saattaisi vahinkoa tuottaa kylän asukkaille.
Kirkonkirjoissa meni sekaisin Johannan syntymäpäivä, mutta vuosi oli johdonmukaisesti sama. Johanna meni naimisiin Huittisissa 19.5.1823 Takkulan torpparin Jacob Johansson Hyytinsuun kanssa. He asuivat yhdessä Sammun kylän Kyllyn mailla, kunnes Jaakko kuoli kesällä 1878. Rippikirjojen perusteella avioliitto jäi lapsettomaksi (Huittisten RK 1839-1845 s. 634, 1846-1852 s. 549, 1853-1859 s. 493, 1861-1867 s. 497, 1868-1877 s. 714, 1876-1883 s. 747, 1884-1893 s. 1317).

perjantai 30. syyskuuta 2016

Syyskuun loppupuoli

  • Täh! Suomessa? The Help -romaanista jäi mieleen miten etelävaltiossa mustien palvelijoiden ei sopinut käyttää isäntäväen wc:tä.
16.9.
17.9.
  • Ruotsalaisten esittämänä I maailmansota ei näytä kovin pelottavalta.
  • Arbiksen feministisen historian kävelylle Kallioon toistaiseksi lähdössä joukko naisia. Keski-ikä tavallista nuorempi, kylläkin.
  • Hyvä ja opettavainen kävelykierros, jonka lopuksi törmäsin aiheeseen sopivaan, mutta vanhentuneeseen mainokseen.
18.9.
19.9.
  • Vain päiväys puuttuu.
  • Tänään täällä. Lähtötietotaso jokseenkin olematon.
  • Jussi Nuorteva puhuu kahden irlantilaisen jälkeen. Hiukan eri tyyli ja aloittaa vuodesta 1807 kun seminaari käsittelee vuotta 1916. [Blogikirjoitukseni tilaisuudesta]
22.9.
  • Tällaista nyt vaan on ja oli.
23.9.
28.9.

torstai 29. syyskuuta 2016

Erikoisempi kuulutus

Kuten tänne liimaamistani sanomalehtileikkeistä on käynyt pitkäaikaisille ja tarkkaavaisille lukijoille selväksi, useimmiten yksittäisiä henkilöitä kuulutettiin, kun
  1. aviopuoliso halusi uusiin naimisiin
  2. kaivattu oli osallisena perintöön 
  3. kaivattu ei ollut maksanut velkojaan
Viimeisestä en ole esittänyt montaa esimerkkiä (tai en yhtään?), sillä se on tuntunut tylsältä aiheelta.

Yhtä kaikki, syy on aina tuotu esille. Ikäänkuin motivoimaan haettua ilmoittautumaan ja pitämään oikeutensa. Poikkeuksen tähän tekee ilmoitus sanomalehdessä Post- och inrikes tidningar 8.12.1830. Helena Henriksdotter kaipaa Paraisten Stormälön säterin entistä haltijaa merimies Matts Henrikssonia, joka Suomen sodan aikaan siirtyi Ruotsin puolelle.

Miten merimies on voinut olla säterin haltija? Paraisten rippikirjan 1799-1804 Stormälön sivu ei ole selvimmästä päästä, mutta tilalle on tullut vuonna 1800 Matts Henriksson (s. 20.1.1750). Tällä on vaimo Lena Henriksdotter (s. 12.5.1761) ja  poika Carl, jonka syntyessä Paraisilla 11.10.1795 Matts oli talonpoika Vånon kylässä. (Rippikirjassa 1793-98 Nedergårdin tilalla, josta "till Numis" 1798.)

Rippikirjassa 1805-1810 perhe on vedetty yli. Isä ja poika ovat lähteneet "till Åbo" 4.6.1807 ja Lena ilmeisesti samaa matkaa, vaikka kohdallaan on pelkkä vuosi.

Ilmoituksen Helena Henriksdotter on vuonna 1830 Paraisilla. Matts Henrikssonin vaimo? Tuskin aikeissa avioitua uudestaan seitsemänkymppisenä?

"Boende på Pargas Malin" pitäisi auttaa eteenpäin, mutta jos Malin on tilannimi, niin SSHYn indeksointi ei sellaista sisällä ajan rippikirjalle. Näillä eväillä ilmoitus jää mysteeriksi.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Tapetut ja teloitetut tilastoina

Elinen twiitti
herätti hetkellisen "ihastuksen" jälkeen kysymyksiä. Aloitusvuosi viittaa taulukkolaitokseen, mutta "Tietoja taulukosta" ei kerro tiedon lähteestä mitään eikä näin ollen myöskään täsmennä mistä Suomen alueesta (milloinkin) kyse.

Taulukkolaitoksen puutteet olivat valmiina mielessäni, sillä äskettäin sain käsiini Suomessa teloitettujen tilaston K. Olivecronan kirjassa Om dödsstraffet (1891). Se perustuu seurakunnissa tuotettujen väkilukutaulukkojen koonteihin ja Olivecronakin toteaa niiden puutteellisuuden. Joiden lisäksi luvuista puuttuu Vanha-Suomi kokonaan.

Näpytellessäni kirjan taulukon osaksi Teloitettuja-tiedostoani lapsenmurhasta teloitettujen naisten määrä oli hätkähdyttävä. Tässä olisi aihe, joka noitaoikeudenkäyntejä enemmän kaipaisi nostoa esille. (Tutkimustahan on.) Puuttuu jopa tuosta henkirikollisuustilastosta: "Vuoteen 1936 saakka sukupuolittain eritellyistä luvuista puuttuvat lapsensurmarikokset."

P. S. Mikko Moilanen kaipaa tietoja tunnetuista mestauspaikoista sekä tarinoita mestauksista, mestauspaikoista ja pyöveleistä.

tiistai 27. syyskuuta 2016

Miten Mona Lisa tunnettiin Suomessa?

Katsottuani verkkovideon How the Mona Lisa became so overrated, jossa väitettiin, että Leonardo da Vincin taulusta tuli todellinen massakulttuurin osa vasta 1911 varkauden jälkeen, mietin Suomea. Mistä lähtien täällä on tiedetty taulun olemassaolosta ja mielletty se tärkeäksi?

G-g N., joka kävi vuonna 1897 arvioimassa Tukholman kansainvälisen taidenäyttelyn ja kirjoitti siitä Finsk Tidskriftiin, vertaa yhtä tauluista Mona Lisaan mainitsematta sen tekijää. Hän on siis arvatenkin nähnyt joko taulun tai hyvän kuvan siitä ja olettaa yleisönsäkin tuntevan taulun.

Laajemmin Mona Lisa oli esillä seuraavana vuonna monessa sanomalehdessä painetussa jutussa Kuuluisain miesten rakkausseikkailuja, jossa da Vincin väitettiin armastelleen malliaan.

Helsingin Kaiku 48-49/1905 sisälsi pitkän ja useilla kuvilla varustetun artikkelin Nainen taiteessa. Sen tekstissä kysytään, että "Mistä löytää sellaista hymyilyä kuin Mona Lisa, tuota puhdasta, rauhallista otsaa, noita silmiä, joissa kuvastuu samalla viisauden ja hellyyden syvyys, tuota kaulaa, joka on kuin joutsenen, pitkä ja notkea." Mutta kuvituksessa Mona Lisa ei ole mukana.

Kun Helsingin Kaiku sitten numerossaan 20/1908 esitti ensimmäisen löytämäni kuvan taulusta, se on jutussa Menneiden aikojen ihmisiä nykyaikaisessa asussa, joka lienee kuvituksineen hankittu ulkomailta.


Juttu-tuvassa 27/1910 käännöskertomuksessa henkilö aikoi "tunnin ajaksi mennä Louvreen Mona Lisaa katsomaan. Siitä tulisi tänään hänen juhlahetkensä."

maanantai 26. syyskuuta 2016

Valikoima digitoituja siirtolaisia

Siirtolaistutkimus on itseltäni viime aikoina jäänyt, mutta muistin virkistykseksi esimerkkejä yllättävistä(kin) paikoista, joista siirtolaistietoja voi löytyä. (Yllä oleva kuva siirtolaisista kirjasta Finland in the Nineteenth Century: by Finnish authors. Illustrated by Finnish artists)


1) Luonnollista on, että tietoja on amerikkalaisten sukututkimusjulkaisuissa, mutta ellei Michiganin opetushallinnon (?) julkaisema Family Trails olisi digitoitu olisi sen anti jäänyt näkemättä todennäköisesti ikiajoiksi. Kevään 1977 numerossa on esitelty suomalaissiirtolaisia ja heihin liittyviä aineistoja. Ainakaan paikkakunnan Marquette evankelisen kirkon puhtaaksikirjoitetut tiedot eivät ole vanhentuneita.

2) Johannes Sukevaisen elämästä saa hämmästyttävän perusteelliset tiedot Yhdysvaltain senaatin raportista vuonna 1957. Rikoksensa molemmilla puolilla Atlantia käydään läpi kun esillä on karkotuspäätöksensä purkaminen. Kommunismista on kyse tapauksissa Heikkinen v. United States (1958) ja Niukkanen v. McAlexander (1960).

3) Lillian Barbergin romaani Erick (1962 eli tekijänoikeuksien pitäisi olla voimassa?) perustuu todelliseen Erik Bajariin (Pajari?). Tämä oli Johan Sandbergin poika Tervolasta. Hiski-haku Tervolan kastettuihin 1844-1860 tuottaa tekstissä mainittuja sisarusten nimiä.


Kirjassa California och dess svenska befolkning Suomesta Pehr Olsson-Seffer (s. 1873), Rolf Gustaf Rafael Olsson-Seffer (s. 1879), Runar Ivar Olsson Seffer (s. 1883)Ellen Alma Cecilia Olsson-Seffer (s. 1878), Ragnar Michael Olsson-Seffer (s. 1882), Emil Wilhelm Hagbom (s. 1869), Sofia Blomquist, M. Carlson, Ida Isakson, Edward Sommarström (s. 1879), Felix Sommarström (s. 1882), Betty Martin, A. J. Nicholson (s. 1874)

Edelleen samalta tekijältä on kirja Våra pennfäktare : lefnads- och karaktärsteckningar öfver svensk-amerikanska tidningsmän, skalder och författare, med porträtter samt talrika utdrag ur den poetiska och humoristiska literaturen , jossa esitellään Suomesta Konni Zilliacusrunoilija U. Walter Lindberg (s.1871) ja W. Eloheimo (s. 1835)

Viimeksi mainitun kirjoittama Proclamation of the universal kingdom during the chiliad to come (1892) kertoo William-nimisestä Elohim-perheen jälkeläisestä, joka sai 1884 Jumalalta ilmestyksen. W. Eloheimo kehitti myös uuden kielen nimeltä Eloida, josta hän julkaisi toukokuussa 1896 8-sivuisen vihkosen Eloida-språkets grammatik. S. Ilmosen Amerikan suomalaisten sivistyshistorian mukaan 
"Pastori J. W. Eloheimo saapui Amerikkaan myöskin v. 1888" ja "siirtyi v. 1889 Astoriasta, Ore. Kuparisaarelle, Calumetin ev.-lut. seurakunnan hoitajaksi. Hän luopui piispallisesta kirkkokuntakannastaan ja yhtyi puoltamaan synodillisen kirkkokunnan perustamista."
"" Julistus yleisvaltakunnasta" kirjasta pidettiin jonkinlaisena henkisen sairaalloisuuden tuloksena. Ishpemingin kirkolliskokouksessa 1892 pastori Eloheimon oli erottava Suomi-Synoodista, hän kun ei tahtonut peruuttaa julistustaan."
 Tätä kirjoittaessani J. W. Eloheimon Wikipedia-sivulla Elohim ja Eloida on jätetty mainitsematta.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Miten tietoa (toisinaan) löytyy

Omaksi ilokseni dokumentoin miten elämäntapahistorioitsija löytää kirjaprojektiinsa leikattavaa ja liimattavaa.

Jossain vaiheessa olin tehnyt verkkohaun "128 skott" kun kerran kesämatkalla 1802 jatkuvasti ammuttiin 128 kunnialaukausta. Edelleenkään en ole löytänyt määräystä tms. jolla oikea luku oli joka paikassa tiedossa, mutta jos etsii, niin löytää jotakin.

Ja se jotakin oli Henrika Tandefeltin väitöskirja Gustaf III inför sina undersåtar : Konsten att härska och politikens kulturhistoria. Väärä kuningas, mutta näytti sisältävän kesäreissuun liittyviä asioita, joten laitoin linkin talteen.

Avasin eilen illalla. Heti sivulla 9 oli syytä riemastua, kun kuvattiin miten Turkuun oli kuninkaan vierailun aikana vuonna 1775 rynnännyt anomuksentekijöitä, jotka olivat työntäneet papereitaan vaununikkunoista ja niitä oli kertynyt koreittain. Mitään vastaavaa ei ole tiedossa vuodelta 1802, mutta olen tulevalla viikolla lähdössä Tukholmaan katsomaan mitä anomuksia talletettiin arkistoon.

Lisäksi Tandefelt kirjoitti kuninkaallisista armonosoituksista, joihin voitaneen laskea arvonimet, vaikken niitä ensimmäisessä läpiluvussa tekstissä huomannutkaan.

Kun olin jo tyytyväisenä sulkemassa tiedostoa huomasin pätkän, jossa viitattiin Ruotsissa ahkerasti luettuun hampurilaiseen sanomalehteen. Nimi ei kuullostanut tutulta eli en ollut sitä ulkomaisia sanomalehtiä haravoidessani kohdannut.

Täsmähaku nimellä tuotti saksalaisen Wikisivun, jolla on suorat linkit Googlen digitoimiin vuosikertoihin. Eli sinne ja sanahaulla 'Stockholm' käymään läpi Ruotsista lähetettyjä tietoja. Taivaan kiitos näissä on käytetty niin yksinkertaista kieltä, että lähes olemattomalla saksan osaamisellakin ymmärtää mistä on kyse. Varsinkin kun on nähnyt samat raportit nyt jo ainakin neljällä kielellä aina samanlaisina...

... paitsi, että tässä lehdessä oli nyt vihdoin se puuttuva palanen Elimäeltä Mikkeliin! Jess!

Kuva kirjasta The Boston Cooking School magazine of culinary science and domestic economics (1896)