perjantai 28. heinäkuuta 2017

Nimistä tutkimusta ja muuta

1) Ylläolevalla kansikuvallaan Fyren 17/1904 kommentoi nimensuomennosten ohella niihin liittyvää rahastusta. Tomas Sjöblomin gradu ”Namnförfinskningar komma att ske i tusental”. Namnförfinskningen 1906: aktörer, målgrupp och debatt kuvaa myöhempää buumia.

2) Sofia Kotilaisen artikkeli Suomalaisen perheen yhteisen sukunimen lyhyt historia on hyvää luettavaa.

3) Käynnissä on tutkimushanke esikristillisistä henkilönnimistä. Myöhemmästä ajasta on jäänyt linkittämättä Riitta Rajasuun väitöskirja Kuopiossa, Oulussa ja Turussa vuosina 1725-1744 ja 1825-1844 syntyneiden kastenimet.

4) Verkkohakuun osui Ronald Brieskornin väitöskirja Bidrag till den Svenska Namnhistorien. Borgerliga, sammansatta familjenamn (1912). Siinä on A- ja B-alkuisista sukunimistä esiintymistietoja myös Suomen puolelta.

5) Kotuksen paikannimitietokanta ja joukkoistamisen mahdollisuudet kuullostaa lupaavalta, mutta vielä en ole nähnyt toimintaa.

6) Paikannimistä yms. kertyneitä opinnäytelinkkejä

torstai 27. heinäkuuta 2017

Iltaretki Vantaalle

Kun Vantaalle julkisilla matkustaminen on kalliimpaa kuin Turussa tai Tampereella käynti, ei siellä tule ihan joka välissä vierailtua. Eilisessä auringonpaisteessa kuitenkin houkutteli Vantaa-seuran arkeologiaopastus, joten hyppäsin bussiin.
Olisi pitänyt valita aikaisempi, sillä paikan päällä huomasin Helsingin pitäjän kotiseutumuseon olevan auki. Tämä on ollut katsastamatta ja tein pikaisen kierroksen.
Päällisin puolin kirkon vieressä olevaan makasiiniin tehty kolmikerroksinen kotiseutumuseo muistutti Kokemäen maatalousmuseota, joka on kirkon vieressä olevaan makasiiniin tehty kolmikerroksinen kotiseutumuseo. Tämä oli kylläkin vähän pienempi. Mutta ilmainen.
Kierroksen vetänyt Andreas Koivisto aloitti kuvassa näkyvän tapulin edessä. Siitä oli kaivettu esiin kirkkoaitaa ajalta ennen 1700-luvun puoliväliä. Aidan läheltä oli löytynyt 1700-luvulle ajoitettuja vauvojen hautauksia. Yhdessä tapauksessa sikiö ja muut varmaankin salaa haudattuja kastamattomina kuolleita.
Olen kuullut aiemminkin Koiviston kertovan keskiaikaisen pappilan rikkaudesta, mutta olihan se eri asia kun oltiin paikan päällä. (Kuvassa Koivisto seisoo kaivausalueella, taustalla 1800-luvun pappila.) Rakennuksen alle haudatusta eläimen kallostakin oli muistikuva, mutta nyt ymmärsin, että se ei ollut keskiaikainen ja päärakennuksessa vaan myöhemmän riihen uunin alla. Ei ihan niin raju juttu.
Kirkosta tuli mieleen tietenkin se, että Petter Sund haudattiin sinne 1735. Ja sitten (sattuneista syistä lepäämässä oleva) projekti palasi mieleen kuin myös työlistalla oleva kävely Kirkonkylästä Tuomarinkylään, jossa Petter asui 1700-luvun alussa. Kaunis sää houkutteli yrittämään, mutta reitin valintani ei ollut miellyttävä eikä historiallinen. Pääsin sentään (kuten kuvasta näkyy) Helsingin puolelle ja halvemmalla bussilipulla kotiin.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Kirjahyllyn lehtikasasta

Luulin setvineeni kämpän lehtikasat (Ks. Paperikasasta ja Kevään lehtiä keskikesällä), mutta - kas - keskellä kirjahyllyä oli vielä yksi.

Kuten kuvasta näkyy siinä oli Ilta-Sanomien historialiitteitä parodisoiva, Voiman välissä jaettu Kansa taisteli. Otsikoista huolimatta sisältö on täyttä asiaa ja melkein kaikki kirjoittajat väitelleitä historiantutkijoita. Lehdessä luvataan, että artikkeleista on laajemmat verkkoversiot, mutta onnistuin löytämään (erinomaisen ärsyttävästi rakennetulta) sivustolta vain nämä


Koko lehti on saatavilla pdf:nä.

Suomen kuvalehdestä 12/2017 olin repäissyt sivun, jossa lyhyesti kerrotaan Riitta Jallinojan kirjasta Families, Status and Dynasties 1600-2000.
Jallinoja ei usko, että yrittäjädynastioiden serkusavioliitot selittyisivät vain pyrkimyksellä pitää omaisuus suvun käsissä. Se oli pikemminkin ilmiö, jolla kulta-aikaansa elävä dynastia näytti elinvoimansa ja kaikinpuolisen omavaraisuutensa.
Huhtikuun Aalto University Magazine (nimestään huolimatta lähes kokonaan suomenkielinen) esitteli sotasampo.fi-portaalia, jonka Eero Hyvönen vakuuttaa edelleen olevan "ahkerassa käytössä". Ehkä tietojen linkityksestä joku saa jotain siis irti. Uutta tietoa portaalissa on rekisteri noin 35000 luovutetun Karjalan paikasta, josta voisi olla ei-sotilaallista hyötyäkin.

Numerossa pääsi ääneen (englanniksi) myös Paula Hohti, joka tutkii muodin historiaa.

Alkuvuoden Yliopisto-lehdet olin ilmeisesti säästänyt mainitakseni täällä joskus podcastinsa, joissa tutkijat käsittelevät suomalaisuutta eri tieteen alojen näkökulmasta. Verkkosivuiltaan jaksoja oli hankala löytää, joten yhteenveto tähän mennessä julkaistusta
Tieteessä tapahtuu 2/2017 sisälsi Jukka Hildénin katsauksen Ahvenanmaan kysymykseen. Kirjoittajaesittelyn mukaan hän on "historiatieteistä kiinnostunut geologi". Pitäisikö tästä muotoilusta ottaa mallia?

Lehdessä julkaistiin myös Kimmo Tuomisen, Anna Kortelaisen ja Paula Havasteen Euroopan zeitgeist 100 vuotta sitten -luentotekstit. Luentotallenteet tammikuulta ovat katsottavissa verkossa, mitä lehdessä ei mainita.
Lisää näiden tekstiversioita on numerossa 3/2017. (Lisää historiavideoita soittolistoillani "History stuff""Historiaa Suomesta ja suomeksi" ja "Historia på svenska" )

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Kädetön ja jalattomat 1700-luvulla

Dagligt Allehandassa 7.12.1772 julkaistu, todennäköisesti Anders Gillbergin kirjoittama kirje, siirtyi alun vanhoista ihmisistä vammautuneisiin.
Jag har warit god bekant med en gammal Öfwerste-Lieutenant med Capitains Indelning wid Säxmäki Compagnie, Byttner, som redan i yngre Åren, igenom en Hand-Granats kastande för et ungt Fruentimmer, förloradt sin högra hand; men, igenom en i handens ställe inrättad Trä-Machine, förde sin Wärja wäl nog wid Marcher och Parader[?]gar: äfwen som han med wänstra handen want sig, ej mindre at skrifwa en god, ren och läslig Hand-Stil, [?] Wirka och Brodera, med hwilken Konsts lärande och underwisande til unga och förnäma Fruentimmer i Ryssland, under förra Fångenskaps-Tiden, han ej allenast förwärfwadt sig kläder och Föda, utan ock Medel.
Onko kyseessä Hämeen jalkaväkirykmentin Michael von Bütner, joka yhdessä esi-isäni kanssa "seikkailee" kirjassani Viipurista Venäjän vangiksi 1710-22?! Jos on, niin sarjassa lähteitä liian myöhään. Gillbergin tekstin perusteella puisella kädellä miekkaa heiluttava mies kelpasi edelleen upseeriksi ja Venäjän vankeudessa saattoi elättää itsensä opettamalla nuorille naisille virkkausta ja kirjontaa.

Seuraavaksi kirjoittaja mainitsee puujalkoja Tukholmassa käyttävän luutnantin ja erinomaisia puuastioita tehneen jalattoman vanhan sotilaan Hollolassa.
Äfven har jag kändt en Lieutenant Fårbes, som i stället för förlorade fötter och ben, geck åren 1738 och 1739 i Stockholm på Trä-Machiner i Stöflar och med godt besked beställde om sina Angelägenheter. Likaledes en gammal Krigsman i Pyhäniemi och Hollola, med aldeles affrusna fötter, som giorde de bästa, fastaste och wara[?]aste Trä- och Lagg-Kärl här i Orten, af hwilka jag ännu har och nyttjar åtskilliga, ehuru de äro inemot 20 år gamla.
Teeman päättää lyhyt maininta Hollolan pastoraatin (eli seurakunnan?) kappalaisista, joista toisella on vammautunut käsi ja toiselta puuttuu silmä.
Här i Hollola Pastorat äro twänne Capellaner, som förswarligen förrätta sina Ämbeten, ehuru den enas högra hand och [?]m är alldeles förwissnad, samt den andra är enögd. 
Hollolan pappisluettelon mukaan kirjoitushetkellä emäseurakunnan ainoa kappalainen oli Benedikt Stephander.

Kuvan pohja kirjasta The choice works of Thomas Hood, in prose and verse (1881). Flickr Commons

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kaksi sotinutta naista

Kun julkaisin tekstit Anni Sallitar ja Naisia sotilaina en kuvitellut niiden kattavan kaikkia miehiksi tekeytyneitä tai muuten sotimaan päätyneitä naisia Suomessa. Mutta peruslaiskana toivoin jonkun muun tarjoavan täydennyksiä kommentteihin. Turhaan, pitää tehdä tämäkin itse.

Teemu Keskisarja kirjassaan Kyynelten kallio. Kertomuksia seksistä ja väkivallasta kertoo alaluvussa Anna-Juhon sukupuolineutraali avioliitto Anna Yrjöntyttärestä, joka pestautui vuoden 1711 paikkeilla Turun läänin jalkaväkirykmentin henkikomppaniaan Juho Yrjönpoika Harittuna. Sukupuolestaan kulki juttuja, mutta lopullisesti se selvitettiin Vähässäkyrössä talvella 1714 (juuri ennen Napuen taistelua) ja tähän loppui Annan armeijaura. Kuten otsikosta arvaa, hän oli miehenä ehtinyt menemään naimisiinkin.

Keskisarja toteaa, että "pääpiirteissään Anna-Juhon tarina on tunnettu, siitä tehtiin 1950-luvulla nuortenkirjakin". Valitettavasti hän ei kerro kirjan nimeä. Lähdeluettelostaan käy ilmi, että Onni Korkiakankaan juttu Annasta on ilmestynyt Suomen Kuvalehdessä 10/1976. Verkkohaun perusteella mikään esiinnosto ei ole herättänyt kiinnostusta, jolla Anna olisi pysynyt yleisessä muistissa.

Tuoreempi tapaus tuli vastaan Kansallisarkiston tutkijan twiitissä.
Lisätietoa kysellyt sai vastaukseksi
Mälkösellä on Wikipedia-sivu, jonka lähteenä on oppikirja, eli häntä on yritetty tuoda nykyihmisten tietouteen. Mennyt vaan minulta tätä ennen ohi.

Digitoiduista suomalaisista sanomalehdistä en löytänyt Aino Mälkösestä edes kuolinilmoitusta. Virolaisisissa ei ollut Wikipedian lupaamaa paljoutta, mutta Waba Maa 27.5.1923 luetteli suomalaisten vapaaehtoisten joukossa Ainon ja "armonenkeli" Martta Kurkisen, joka tuskin kulki ase kädessä.
Valokuva Powerhouse museum, Flickr commons

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Entinen linnanvanki Jaakko Lind (4/5)

Kertomukset 1800-luvun alkupuolella eläneestä rosvosta jatkuvat hänen paettuaan vankeudesta ja sittemmin saaresta.
Mannermaalle päästyä etsi ja löysi hän Teiskossa muutamalla tilalla asuma-paikan, jossa ainoastaan talon isäntä ja emäntä tiesivät hänen olostensa. Täällä asui hän koko talven, loikeen vinnillä korsteenin juurella, johonka ruokaa hänelle annettiin seipään nenässä lähellä oleman reijän lävitse. Täällä märkänivät hänen jalkansa ja putosivat pois. Ja tämä oli surtein aika Lind'in koko elämässä. Etenkin oli sinä hetkenä, jolloin jalkojen valtasuonet katkesivat, Lind'illä kova tuska. Hän silloin pyysi ja sai puolen tuopin viinaa, minkä yhdellä kerralla tyhjensi, mitäkään vaikutusta päähänsä sen perästä tuntematta. Tästä talvi-asunnostansa täytyi hänen aikaisin seuraavana keväänä lähteä pois, koska talonväki ei enää tohtinut häntä suojella, peläten ilmi joutuvan ja edesvastauksen saavansa. Talvi-majastansa lähdettyä, täytyi Lindin ensimäisenä yönä paremman suojan puutteessa maata riihessä.
Muutama aika sen perästä käveli jalotoin Lind maantiellä Lempäälän pitäjässä, ja kohtasi äkisti pitäjään nimismiestä, joka tuimasti kysyi: "mistä sinä olet"? "Kodistani", vastasi Lind. "Missä on passisi, ryökäle"? kiljuu nimismies. "Tässä se on", vastaa Lind, ja samassa veti taskustansa pistoolin, jolla tähtäsi nimismiestä. Tämä, hirmuisesti peljästyneenä, juoksi sukkelasti pakoon. Lind ei koskaan sitte elämässään voinut unhohtaa tätä naurettavaa asiaa, kun nimismies pelkäsi jalotonta Lindiä ja hänen kentiesi lataamatonta pistoolia. Vaikka Lind oli jalotoin, voi hän kuitenkin hätä-tilassa juosta kettärästi, minkä kyllä joku kerta näytti. 
GaborfromHungary, Morguefile
Viimein katsoivat toki asian-omaiset tarpeelliseksi panna Lind vankeuteen Turun linnaan, jossa hänelle annettiin asumapaikka toisessa kerrassa. Täällä tuli Lind tuntemaan kaksi vankia, toinen oli kohta Siperiaan lähetettävä, ja toinen, kotoisin Ruotsinmaalta, vankeuteen pantuna irtolaisuudesta, nimeltä Åberg, osaava korsteenin nuohojan ammattia, on vielä elossa vaivaisena Hatanpään hovissa. 
Lind oli luvannut Siperialaiselle häntä auttaa karkuun pääsemään; mutta siinä paremmin onnistuaksensa piti Lind'in päättää myös itse lähteä karkuun, johon hänellä nyt enään ei ollut oikeaa halua; sillä varastamis-retket lienevät kyllä vaikeammat jalottomalle miehelle, kuin sille, jolla jalkoja on. Tarpeellisia valmistuksia tehtyä, (esim. köysiä tehtiin rievuista y. m.) lähetettiin, illalla ennen Siperialaisen poislähtöä, Åberg ylös korsteeniin katsomaan, oliko tie sen kautta auki. Åberg, hyvin typerä mies, totteli käskyä, kukaties vaaraa aavistamatta, ja toi sanoman, että kyllä on tie auki korsteenin läpi aina katolle asti. 
Tämän perästä lähtivät Lind ja Siperialainen matkalle myöhään yöllä, tulivat onnellisesti korsteenin läpi linnan katolle, pääsivät tekemiä köysiänsä myöden yhtä onnellisesti maahan, ja matkustivat eteenpäin. 
Siperialaista ei enään saatu kiini, mutta Lind, joka ei voinut ja kenties' ei tahtonutkaan päästä edemmäksi kun asian tarkoitukselle tarvis oli, joutui kolmen päivän päästä kiini ja vietiin takaisin linnaan. Täällä oli sill'aikaa vangin-vartioiden sisään tullessa suuri hämmästys syntynyt, kun nähtiin, että kaksi linnuista olivat lentäneet pois häkistä; - jonka perästä jälelle jäänyt Åberg, joka oli musta korsteenin no'esta ja siten ilmoitti minkä oli tehnyt, sai pahan yli-määräisen kestityksen palkinnoksi viattomasta avustansa miehien karatessa.