maanantai 1. syyskuuta 2014

Kirkkoherran hautajaiset Torniossa 1681

Lapin matkakertomuksia on 1600-luvultakin!? Tämä selvisi minulle kun kirjastotietokannan selailussa osuin Marja Itkonen-Kailan suomentamaan Jean-Francois Regnadin tekstiin, josta lainaamani kappale Retki Lappiin oli painettu 2012. Itkonen-Kailan johdannosta käy ilmi, että Regnard oli jatkanut omia muistiinpanojaan referoimalla toista kirjoittajaa eli pitkät pätkät tekstiä ovat muuta kuin omakohtaista kokemusta.

Toisin kuin kirkkoherra Johannes Tornaeuksen kuolemaan liittyvät kuvaukset. Kirkkoherra oli kuollut muutamia päiviä ennen kuin ranskalainen seurue tuli Tornioon. He kävivät surutalossa, jossa näkivät vainajan "makaamassa arkussa täydessä virka-asussaan, joka oli juuri tätä varten valmistettu hänelle". "Hänen vaimonsa makasi vuoteellaan toisella puolen huonetta, ja huokaukset ja kyyneleet todistivat surusta". Suurissa hopeamaljoissa oli "ranskalaisia ja espanjalaisia viinejä sekä viinaa", joita tarjottiin vierailijoille. (s. 24)

Seurue kutsuttiin myös Tornaeuksen hautajaisiin ja tilaisuuden kuvaus lienee ajalleen melko harvinainen.

Juhlallisuudet aloitettiin vainajan kodissa (eli pappilassa?). Koko talo oli täynnä pappeja. "Heillä oli yllään pitkät mustat kaavut ja päässään niin korkeakupuiset hatut, että niitä olisi voinut luulla kattupalkkeja kannattaviksi pylväiksi. Huoneen keskellä oli kankaalla peitetty arkku, jossa vainaja lepäsi." "Seurueen vanhin piti ruumissaarnan kaikkien läsnäolijoiden kuunnellessa". "Naiset olivat miehistä erillään pienessä huoneessa ja huokailivat sydäntäsärkevästi". (s. 120)

"Samaan aikaan kun salissa saarnattiin, pidettiin kirkossa suomenkielinen saarna, ja molempien saarnojen loputtua lähdettiin viemään ruumista kirkkoon." (s. 120) Pappilassa saarnattiin latinaksi tai ruotsiksi? Arkku kannettiin olkapäillä ja sen jäljessä kulki surusaatto. "Arkku asetettiin keskelle kirkkoa, ja samalla veisattiin virsiä." "Tämän jälkeen alkoi varsinainen suuri hautajaispuhe." (s. 121) Sen loputtua siirryttiin juhla-aterialle.

"Meidät johdatettiin suureen saliin, jonka täytti kolme pitkää pöytää. Tämä sali oli kunniavieraita varten. Lisäksi oli viisi tai kuusi vielä täydempää huonetta, joihin oli tarkoitus saada mahtumaan kaikki muut läsnäolijat." "Aterian aluksi nautittiin viinan ja oluen sekoitusta sekä muuatta toista, oluesta, viinistä ja sokerista tehtyä juomaa, jonka nimi oli calchat, molemmat pahimman makuisia juomia joita ihminen voi saada alas kurkustaan."  (s. 122) "Pöydät olivat täynnä erilaisia ja, jos niin uskallan sanoa, antiikkisia liharuokia; ne oli nimittäin paistettuy jo aikakin viikkoa aikaisemmin." (s. 123)

Maljojen nosto oli osa ohjelmaa ja ruuan jälkeen "papit joivat ja polttivat kunnes sortuivat pöydän alle". "Vainajan vävy Olaus Graan yritti tuoppi kädessä hoiperellen saattaa meidät veneellemme, mutta jalat pettivät hänen altaan ja hän oli vähällä pudota jokeen. Kahden miehen oli kainaloista kannatellen talutettava hänet pois." (s. 124)

Seuraavana päivänä oli vielä rääppiäiset. (s. 124-125)

Kuva Historiska museet. Peter Sillén SHMM

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Palkittuja opettajia vuonna 1909

"Kaukana pohjan perillä, Turtolan Ratasjärven kylässä, viettää kahdeksankymmenvuotias köyhä mäkitupalaisvaimo Eeva Kaisa Buska elämänsä hiljaisia iltahetkiä. Yli viisikymmentä vuotta on hän ollut koko kylän ainoana lukutaidon opettajana, kauan aikaa ennen kuin kunnassa oli ainoatakaan kansakoulua vasta ikänsä yhdeksännen vuosikymmenen kynnyksellä, näkönsä heitettyä, on hän katsonut voivansa ottaa virkavapautta. Kaunista ja hyvää on hänen koko elämänsä säteillyt ja sukupolvien kiitollisuus häntä ympäröi."

"Neiti Helena Sofia Lönnros (syntynyt 1834) on 33 vuotta uhraavasti toiminut pientenlastenopettajana ruotsalaisessa Pockarin kylässä Lappträskin pitäjässä. Vanhuuden voimattomuus, köyhyys ja unohdus ovat olleet hänen palkkansa. Mutta sadoille lapsille hänen työnsä on tuottanut siunausta, mistä nyt annettu kunniapalkinto olkoon, näkyvänä tunnustuksena."

"Pietarsaaren Kållbyn kylän kasvavaan kansaan ruotsalaisella Pohjanmaalla on mäkitupalaisen leski, lastenopettaja Maria Sofia Löfberg siroitellut tiedon siemeniä nelisenkymmentä vuotta. Taitavasti, ystävällisesti on hän tehtävänsä suorittanut, kunnesvanhuus - Maria Sofia Löfberg on syntynyt 1833 — huolineen vaivoineen on saapunut."
Maria Sofia Löfberg syntyi 29.4.1835 ja kuoli 20.1.1909 eli ehkä ehti saada kuulla palkinnostaan, mutta tuskin pääsi siitä nauttimaan. (RK Pedersöre 1901-1910 s. 578)

"Suomalaisella Pohjanmaalla. Laihian Isossakylässä on lastenopettaja Maija Kreeta Jaakontytär Viiki pitänyt pientä kouluansa yhteen jaksoon 34 vuotta, mihin lisäksi tulee pyhäkoulun pito 15 vuonna. Opettajan elämän saavukset ovat: raajarikkoisuus, kivuloisuus, köyhyys, 73 vuoden ikä ja 3 tynnörin vuosipalkka. Mutta koulu on yhä vieläkin voimassa ja työskentelee paikkakunnan suureksi suosioksi. varmaan on jo aika tämän opettajan saada ensimmäinen julkinen kunnialause."
Maija Kreetta syntyi 25.12.1835 Laihian Isonkylän talollisen Jaakko Jaakonpoika Viikin ja tämän vaimon Gretan tyttäreksi. (RK 1830-1836, 1837-1843, 1844-1850, 1852-1858, 1859-1865, 1867-1874, 1875-1885)
Tekstilainaukset: Otava 16.1.1909
Tunnelmakuva: Tuulispää 31/1907
Tausta: Tammikuun 14 päivän rahasto

lauantai 30. elokuuta 2014

Arkeologiaa

Tämän kesän kaivauksista näkyi (tai ainakin jäi mieleen) parhaiten Vantaan Jokiniemi. Jan Fast kertoi kaivauksen valmisteluista blogissaan jo hyvissä ajoin ja raportoi tuloksista päivä päivältä. (Valitettavasti ei kuitenkaan käyttänyt aihetunnistinta, jolla kirjoitukset voisi helposti poimia esille.)

Alumnien viikkoon osallistunut Timo Suvanto raportoi omassa blogissaan Jokiniemen kaivaustunnelmista, kuin myös seuraavalla viikolla paikalla ollut Eva Ahl-Waris.

Löytyneet savi-idolit saivat näkyvyyttä monessa mediassa. Oheisen kuvan on ottanut Jan Fast, julkaistu blogissaan 5.8.2014, käytetty tässä yhteydessä hänen luvallaan.

Arkeologiabloggaukselle löytyy siis hyviä esimerkkejä Suomessa. Jos joku kaipaa lisävinkkejä tai -näkemyksiä voi lukea verkosta kirjan Blogging Archaeology.

Muuta kerääntynyttä Suomesta ja Bernadottelandiasta

perjantai 29. elokuuta 2014

Tulivuorten vaikutus Suomessa

Viime viikkojen uutisissa on odoteltu tulivuoren purkausta Islannissa, joten "ajankohtaista" käsitellä tulivuorten vaikutuksia elämään Suomessa.

Aikanaan mietin täällä oliko vuosi 1816 Suomessakin "vuosi ilman kesää". Sain tekstiini kommentin, jonka mukaan todennäköisesti ei, mutta asia jäi kutkuttamaan mieltäni. Niinpä varasin kesällä vauhdilla kirjaston uutuuslistaan ilmestyneen William K. ja Nicholas P. Klingmanin kirjan The Year Without Summer. 1816 and the Volcano That Darkened the World and Changed History (2014).

Jos koko maailma pimentyi, niin sitten kai Suomikin? Valitettavasti hakemistosta ei löydy mitään koillisen Euroopan paikannimeä, joten ilmakehän tuhkakerroksen vaikutus jää edelleen mysteeriksi. Pitäisiköhän kysyä ilmatieteen laitokselta? Ruotsalaisessa ilmastoblogissa todetaan viitaten titeelliseen artikkeliin
Vad gäller lufttemperatur verkar han inte se tendenser till att sommaren 1816 var ovanligt kall i regionen. Serier från Trondheim, Göteborg, Köpenhamn, Uppsala, Stockholm, Vöyri och St Petersburg användes för ändamålet. Ser man kortsiktligt (jämförelse av lufttemperaturen 1816 kontra 1814) var 1816 kallare, men år 1812 var till och mer ännu kallare än 1816 i Östersjöregionen under de varma månaderna (april till september).
Samaan aikaan kirjastoon ostettu Alexandra Witzen ja Jeff Kanipen Island on Fire. The extraordinary story of Laki, the forgotten volcano that turned eighteenth-century Europe dark (2014) käsitteli perusteellisen otsikkonsa mukaisesti Islannin Lakin purkausta kesäkuun 1783 alussa.


(Cornell University Libraryn Flickr Commonsissa jakama valokuva ei esitä tekstin Lakia vaan pari vuotta sitten lentoliikenteen pysäyttänyttä tulivuorta Eyjafjallajökull.)
   
Tulivuoresta levinnyt materiaali havaittiin Euroopassa rikintuoksuisena sumuna kesä-heinäkuussa. Rikki ei ollut pelkkää tuoksua vaan myös happoa, joka tuhosi paikoin kasvavia kasveja eli vuoden sadon. 

Rikkisumusta on kirjoitettu useita tieteellisiä artikkeleita ja ilmeisesti näiden tietoihin perustuen  kirjassa on kartta sumun saapumisesta Euroopan kaupunkeihin. Helsingin kohdalle on merkitty päivämäärä 23. kesäkuuta eli jostain on joku havainto löytynyt? Pitäisi kai kaivaa lähdeartikkelit esiin selvyyden saamiseksi. Kotimaisessa kirjallisuudessa en muista nähneeni mainintaa erikoisesta kesäsumusta.   

Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo julkaisi kesäkuun säätiedot 7.8.1783. Tekstissä todetaan "Blåsten var märkelig hela månaden, men skingrade likväl ej solröken.", mikä voisi tarkoittaa edellä kuvattua ilmiötä?

torstai 28. elokuuta 2014

Blogi vs. Twitter - tilastovertailu

Twitter avasi eilen tilastomodulinsa yksittäisillekin immeisille. Pelotti hiukan tarkistaa onko twiiteilläni näkijöitä/lukijoita ollenkaan, mutta analytiikan ammattilaisena piti käyttöliittymään kuitenkin kurkistaa...

Seuraajien määrä on kasvanut epätodellisen lineaarisesti.
Twiittien näkemiselle Twitterillä on mittari "impressio".
Huh. Joka päivä on joku nähnyt (ja mahdollisesti lukenut) jotain ja edelliseen 28 päivän jaksoon verrattuna on kasvua. Toisin kuin blogissa, jossa trendi on ollut tänä vuonna silmiin nähtävästi laskeva. (Metriikkana sivulataukset, jotta verrannollinen twiittien "impressioihin".)
Lisälukijoiden saamiseksi pitäisi kirjoittaa mielenkiintoisempia/helpompia/parempia tekstejä, joita ihmiset viitsisivät a) tulla lukemaan ja b) linkittää eteenpäin. Ei onnistune meikäläisen muskeleilla.

Positiiviseksi lopuksi voin kuitenkin todeta, että tämän blogin FB-sivun tykkäykset ovat sentään (hitaasti) nousevalla uralla.

Pirtin jäljillä Helsingissä

Velikulta julkaisi numerossaan 12/1904 yllä näkyvän kommentin tuolloiseen nykyarkkitehtuuriin. Pirtti-niminen "maamme taiteilijain yhteinen koti" oli valmistunut keväällä 1904 "Erottajan varrelle". Erottajalla olen itse usein kulkenut, enkä moista muistanut nähneeni, joten lähdin hakemaan lisätietoa.

Suomen kuvataiteen kultakauden aikajanalta löytyi vuoden 1905 kohdalta "Akseli Gallen-Kallelan" merkintä "Muutamme syksyllä Eliel Saarisen suunnittelemaan Pirtti-taloon Erottaja 2:een." Gallen-Kallelan museon sivuilla lisätietona "Taiteilija muutti vuoden 1905 alussa takaisin Helsingin keskustaan, ateljeehuoneistoon, jossa "Pirtti"-niminen suomenmielinen taiteilijayhteisö järjesti näyttelyitä. [...] Taiteilija piilotteli Pirtissään vallankumouksellista kirjailijaa Maxim Gorkia venäläisiltä santarmeilta 1906, ja maalasi tällöin hänestä muotokuvia." Wikipedia tiesi, että "Pirtin rakennuksen, joka sittemmin purettiin, oli piirtänyt Eliel Saarinen."

Mutta missä se oli ollut? Nykypäivän Erottaja 2:ssa on vuonna 1891 valmistunut iso rakennus. Hetken sekoilun jälkeen rauhoituin ja kaivoin Helsingin Region Infosharesta Opaskartan Helsingin kaupungista vuodelta 1900.

Sitten Portista kertauskurssi Helsingin kaupungin kiinteistökortiston selaamiseksi. Korttelin 50 korteissa Erottaja 2 on jo korjattu Etelä-Esplanadi 22:ksi. Tontti on myyty toukokuussa 1903 asunto-osakeyhtiölle Skillnaden 2 FAB.

Kaupunginarkiston Piirrustusrekisterissä on korttelista 50 muutamia piirrustuksia 1800-luvulta. Mielenkiinnon kohteena olevasta Saarisen rakennuksesta ei löydy piirroksia rakennusvalvontaviraston sähköisestä asiointipalvelustakaan, jos nyt olen oikealla tontilta niitä hakemassa.

Luovutan hetkeksi. Ennen kuin Gorki joutui piilottelemaan, hän aiheutti Velikullassa 19/1904 julkaistun kuvan mukaan suuren kiinnostuksen helsinkiläisten keskuudessa.


Ja sitten lähde, johon kosken vain hätätilassa. Helsingin kaupunginmuseon kuvat Finnassa. Eric Sundströmin vuosiin 1914-1919 ajoitetussa valokuvassa piirroksen mukainen rakennus erottuu osoitteen mukaisessa paikassa. (Palvelussa ei edelleenkään ole tapaa "ladata" heikkolaatuisina tarjottuja kuvia.

P. S. Toisaalla ammattimaisempaa Helsingin arkkitehtuurimetsästystä: Jännittävää salapoliisityötä Arkkitehtuurimuseon arkistossa – Tapaus Unioninkadun ja Aleksanterinkadun kulmatalo

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Haminassa

Lauantainen retki jatkui Haminaan, joka oli minulle uusi paikka (lukuunottamatta pimeässä illassa talvella 90-91 juoksemaani  Iso ympyrä -viestin osuutta). Selkeästi erottuvat bastionit ja vanhat rakennukset tekivät vaikutuksen ja olivat iloinen yllätys.

Lounastettuamme varuskuntakerholla

kuljimme korttelin matkan
ortodoksiselle kirkolle, jonka pyöreydestä otin myöhemmin kuvan takapuolelta.

Kirkon rakennushistoriasta saimme perusteellisen selvityksen, johon keskittymistä haittasi pahasti kirkon ikkunasta pilkottanut Kaupunginmuseo, joka ei kuulunut ohjelmaan. Kun saimme kirkkovierailun jälkeen puolen tunnin vapautuksen tiesin siis heti minne mennä.

Rakennus erottuu ylläolevassa korttelikuvassa punertavana. Se on kaupungin vanhimpia ja varsin historiallinen, sillä siellä neuvottelivat Katariina suuri ja Kustaa III vuonna 1783. Talon tuon aikainen ulkonäkö esitellään museossa pienoismallilla.

Paljon muuta mielenkiintoista museossa ei ollutkaan, mikä teki vartin tutustumisajasta sopivan ja 8 euron sisäänpääsymaksusta melko kalliin. Perusnäyttelyn sijaan esillä oli John Nurmisen säätiön kanssa tehty näyttely Hamina maailmankartalle. Antoisa ehkä karttojen ja merihistorian ystäville?


Kartoista puheenollen. Arkistolaitoksen tuoreehkoihin digitointeihin kuuluu Kaupunkikartat (kokoelma) - Kaupunkikartat (kokoelma) - Haminan kartat . Yllä näkyvä ote yhdestä kaupunkikartasta vastannee retkellä ilmaan jääneeseen kysymykseen siitä, miksi bastioni ei ollut täydellinen ympyrä. Laajempi kaupunkiin liittyvä setti on VeSA linnoitus- ja rakennuspiirustukset - VeSA Haminan linnoitus- ja rakennuspiirustusten arkisto - Haminan linnoitus- ja rakennuspiirustusten arkisto

Viimeisenä kohteenamme oli Haminan kaupungin museoiden toinen osa, Kauppiaantalomuseo. Kuopion Korttelimuseon tapaan se rakentuu useasta interiööristä ja antaa monipuolisen kuvan 1800- ja 1900-luvun vaihteen kaupunkielämästä.

Molemmissa museoissa oli ehdoton kuvauskielto ja piruuttani haastattelin paikalla ollutta museonjohtajaa teemasta. Käytäntö oli vanha ja mahdollisesti tulossa uusmietintään. En tehnyt muistiinpanoja, mutta muistikuvani mukaan taloudelliset ja tekijänoikeudelliset tekijät eivät tulleet mainituiksi. Ensisijaisesti kyse oli turvallisuudesta, mikä tarkoitti kai varkauksien innoittamisen välttämistä.