lauantai 7. heinäkuuta 2012

Väreistä, jatkaen

Taannoisen värisanojen kv-historiaa referoivan kirjoituksen teemat jäivät takaraivooni. Lisää tietoa suomen kielen tilanteesta oli tarjolla omassa kirjahyllyssäni, mitä en ensimmäisen kierroksen Kalevala-keskisyydessä huomannut.

Nykysuomen sanakirjan osa 6:ssa on yleisimpien sanojen etymologiat. Kaikki värit eivät ole tulleet mukaan, mutta sana musta löytyy. Se ei ole uralilaisten kielten vanhimpaa sanakerrostumaa, sillä sanalla ei ole vastinetta etäsukukielissämme. Artikkelissa todetaan sama, jonka radio-ohjelmasta opin: musta kuuluu kaikkien kielten värimäärityksiin ja on värisanoista vanhimpia. Ristiriidan ratkaisemiseksi artikkeli olettaa mahdolliseksi, että 'musta' on syrjäyttänyt vanhemman tummaa merkitsevän sanan. Tämä voi olla sininen, sillä tunnemme synonyymiparin mustelma=sinelmä.

Artikkeli yhtyi radio-ohjelmaan myös siinä, että mustan ja valkoisen jälkeen kielissä otetaan käyttöön sana punaiselle. Sanan omassa artikkelissa ei arvailla sen ikää, mutta todetaan vastineita löytyvän myös etäsukukielistä. Näiden perusteella sana on alunperin tarkoittanut karvaa.

Museoviraston julkaiseman Rahwaan puku -opuksen alkupuolella (s. 13-14) puolestaan kirjoitetaan
"'Keltainen', 'kelta' on balttilainen lainasana, jonka vastine balttilaisissa kielissä samoin kuin suomen kielessä merkitsee keltaväriä antavaa liekolajia. 'Sininen', 'sini' kuuluu itämerensuomalaiseen kerrostumaan ja on samoin esihistoriallisen ajan sanoja, jonka vastine tavataan mordvan kielessä hyvin vanhana iranilaisena lainana." "'Vihreä' värin merkityksessä on nuorin sana, jonka alkuperäinen kasvustosta käytetty merkitys 'vihannoiva', 'nuori' on edelleen käytössä. Karjalan kannaksella ja Inkerissä puhuttiin vielä 1800-luvun puolivälissäkin kuvaavasti 'ruohopäisestä', kun tarkoitettiin vihreätä väriä"
Kirjastosta kotiin kantamastani Kalevala-sanastosta olinkin jo saanut käsityksen vihreä-sanan harvinaisuudesta ja saman totesi SKS:n tutkija lähettämässään sähköpostissa:
"Henni Ilomäki muuten toteaa tuossa mainitsemassani artikkelissa, että kalevalamittaisissa runoissa ei juuri mainita vihreää väriä (itkuvirsien kuvastossa se esiintyy satunnaisesti), sen sijaan sininen on suomalaisissa kansanrunoissa yleinen. Kiinnostava ero sekin."
Eli musta oli ennen (ehkä) sinistä ja vihreälle ei tarvittu sanaa ollenkaan. Menneisyydessä asiat olivat toisin kuin nykyään.

 Kuva: Morguefiles

Ei kommentteja: