maanantai 16. kesäkuuta 2014

Kulttuuriperinnön prosessointia

Kiitos lainaushistorian tiedän, etten vielä ole ottanut käteeni kirjaa Muuttuva kulttuuriperintö. (Tulkinnan vahvistaa se, että kyseistä kirjaa ei vielä edes ole pääkaupunkiseudun kunnallisessa kirjastossa.) Muistin toisin, mutta ajattelin ilmeisesti toista uutuutta Mitä on kulttuuriperintö? (Siitä en saanut irti mitään.) Kulttuuriperintö on selvästi pinnalla. (Kulttuuriperinnön määrittely tuntuu olevan yhtä haastavaa kuin kulttuurihistorian. Onkohan joku uskaltanut yhdistää käsitteitä samaan tekstiin?)
Ensiksi mainitun kirjan tekijöitä oli esittelemässä ajatuksiaan viime viikon torstaina Tiedekulmassa. Päälimmäiseksi jäi mieleen, että "kulttuuriperintö on prosessi". Minulle prosessi on tarkasti määritelty ketju raaka-aineita, prosessointia ja väli/lopputuloksia, mutta humanisteille ilmeisesti epämääräisempi edistyminen/muutos. Mikään ei ole "aitoa ja alkuperäistä". "Muuttuu tai on kuollut."

Nika Potinkara huomautti alkupuheenvuorossan, että kulttuuriperinnön säilyttäminen ja esittäminen museoissa vahvistamisen lisäksi luo identiteettiä. Jota kaikki eivät tunne omakseen, vaikka olisi kuinka pienestä joukosta kyse.

Sanna Lillbroända-Annalan alkupuheenvuoro päättyi ajatukseen siitä, että kulttuuriperintö nähdään nykyään tuotteena ja sijoituskohteena. Tätä voisi miettiä lisää.

Hedelmällisimmillisin hetki tilaisuudessa oli kun yleisöstä Carina Jaatinen esitti puheenvuoron UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksen valmisteluista Suomen osalta. Ovat vasta miettimässä ja Jaatinen esitti mahdollisuutena, että ei ehdoteta lisäyksiä kv-listalle vaan pidettäisiin ytimenä dokumentointi ja tallennus. Marketta Luutonen reagoi tähän rivakasti: käsityöperinne vaatii taitojen opetusta eteenpäin.

Muutenkin ajatus "perinnöstä" vaatii mielestäni seuraavan sukupolven aktiivisuutta. Jos ei omaksu (iso)vanhempiensa tavaroita, tapoja tai taitoja, niin onko niitä saanut perinnöksi?

Ja Tere Sammallahtea lainaten (yhden sanan poisjättäen)
... säilyttämisen arvoiset perinteet sekä kulttuuri kyllä säilyvät niitä arvostavien ihmisten toimesta. Valtion ja [] auktoriteetin painostuksella ylläpidetyt ”perinteet” ovat vain pseudokulttuuria, joka ilmentää lähinnä kulloinkin vallassa olevan poliittisen klikin ja sen nimittämän virkamieskoneiston mieltymyksiä.
Kuvat
Lapset pesemässä ja mankeloimassa nukkien pyykkiä Lappeenrannan Ensi-Apu-Yhdistyksen lastentarhassa (per. 1905) lastentarhanopettajan opastuksella, 1910-luku. Ebenerser-säätiö, Flickr CC BY 2.0
Kaksi tyttöä kirnuamassa Barnabon lastentarhassa (Tehtaankatu 13, per. 1913), 1913-1919. Ebenerser-säätiö, Flickr CC BY 2.0

Ei kommentteja: