tiistai 7. lokakuuta 2014

Lehtikaalin satoa

Minä olen innokas kertomaan ihmisille, mitä heidän pitäisi tehdä, ja isäni on ahkera puutarhuri. Yhdistelmästä syntyi tänä vuonna puutarhamme ensimmäinen lehtikaalisato.

Idean sain amerikkalaisesta mediasta, jossa kale on viime vuosina ollut terveellisyyden symbolina. Lisäksi mielessäni kummitteli vuosia sitten lukemani kirja, jossa 1700-luvun elämää elänyt nainen sai keittiöpuutarhastaan syötäväksi lehtikaalia keskellä (englantilaista) talveakin.

Kasvi osoittautui suuhuni sopivaksi ja isäni raporttien mukaan selvisi syksyn ensimmäisistä kylmistä säistä hyvin. Olisi siis sopinut kasvatettavaksi Pohjolassa aikaisemminkin?

Rakkaat sanomalehteni kertovat, että Yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta myytiin kuuden lehtikaalisortin siemeniä vuonna 1847 (FAT 13.1.1847). Suomenkielisenä lehtikaalit esiintyvät ensimmäisen kerran Oulun Wiikko-sanomien 13.8.1853 artikkelissa Lihan ja lehtikaalein tuoreena säilyttämisen keino. Tekstistä kuitenkin selviää, että lehtikaaliksi on käännetty ruotsinkielen sana grönsaker eli vihannekset. Kyseessä on Elias Lönnrotin teksti (Valitut teokset 4) ja johdonmukaisesti hänestä polttiais-nokkonen on "Sovelias ja terveellinen keväällä lehtikaaliksi" (Flora fennica: Suomen kasvisto (1860) s. 309)

Vuosikymmenien kuluttua Suomen maanviljelyslehdessä no 8/1889 todetaan kasvitarhojen tuolloisesta tilasta, että
Lehtikaalin viljelystä ainakin tätä nykyä harjoitetaan ani harvassa paikassa tietääksemme enimmiten Itä-Suomessa, mihin se lie Venäjältä tullut; lanttujen viljelys on yleisempi, mutta ei sekään niin tunnettu, kuin ansaitsisi olla. Itse nauristakin kylvetään monessa paikassa ainoastaan sen verran "että olisi lasten syödä".
Viljelykasveja esittelevä Koti ja yhteiskunta 10/1891 paljastaa, että yhtä lehtikaalilajia "kehutaan hyväksi rehukasviksi 1828 vuoden talous- ja elinkeino arkkiivissa".

Seuraavaksi lehtikaali esiintyy Haapaveden kasvitarha- ja keittokoulun vuositutkinnon yhteydessä (Kaiku 4.10.1895) ja tämän johtajasta, kirkkoherran rouva Nora Pöyhösestä kerrottaessa (Päivälehti 23.10.1895). Perä-Pohjolan maanmiesseuran maanviljelyskokouksen raportoinnissa (Kaiku 21.9.1896) Etelä-Suomesta juuri tullut kirjeenvaihtaja yllättyi pöydällisestä "mitä kauniimpia kasvitarhantuotteita", jotka oli viljelty "Ylitornion pitäjässä kaksi peninkulmaa pohjoisnapapiiristä". Joukossa lehtikaalia. Lehtikaalia viljeltiin menestyksellä jopa Inarin nimismiehen tilalla (Karjalatar 22.8.1901).

Lehtikaalin kasvatukseen ja käyttöön oli opastusta useammassa Puutarha-lehden numerossa, mutta siitä ei muodostunut ruokakulttuurimme elävää osaa.

Piirroskuva lehdestä Puutarha no 4/1901

Ei kommentteja: